Tänään oli taas treenit ProCaniksella. Päästiin ensi kertaa tutustumaan kontaktiesteillä käytettävään nenäkosketukseen. Eli nenäkosketus on sitä, että koira tuistuvasti koskee nenällään etutassujensa välistä maata, kun takajalat ovat vielä esteen päällä. Tavoitteena on, että koira pystyy suorittamaan tehtävän huolimatta siitä, missä ohjaaja sijaitsee ja mitä ohjaaja tekee. Ajoitus on nenäkosketusta opettaessa tärkeä, joten klickeriä käytetään merkitsemään koiralle oikea hetki.
Koulutusmetodina käytetään sheippaamista. Klickeriä käytetään yleensä merkitsemään koiran tarjoama haluttu toiminto, tätä kutsutaan positiiviseksi vahvistamiseksi, sillä vääriin tarjottuihin toimintoihin ei reagoida. Kieltäminen ja naksuttelu eivät sovi samaan treenihetkeen, sillä kiellettäessä koira odottaa sinulta vastausta "no mitäs sitten?", sen sijaan että tarjoaisi itse liikkeitä.
Esimerkkinä tämän päivän harjoituksia:
Ensin palkattiin koiraa oikeasta asennosta A-esteen alastulossa eli siitä, kun etutassut ovat maassa ja hanuri esteen päällä. Palkkaus maahan etujalkojen väliin. Tässä kohtaa mulla pätki päässä, koska tungin melkein automaattisesti namin Sisun suuhun...
Sitten odotettiin, että Sisu alkaa tarjoamaan itse nenuaan kohti lattiaa, jolloin palkkaus. Aluksi edes pienestä nytkähdyksestä kohti lattiaa.
Jossain vaiheessa ohjaaja alkaa vaihtaa paikkaa ja asentoa, kuten seisten / istuen, mutta Sisun kanssa jäätiin harjoituskerran lopuksi vielä kosketusta harjoittelemaan niin, että olen sen edessä.
Sisu oppi homman yllättävän nopeaan, sillä ajattelin ensin että se vaan pomppisi menemään, mutta eipä! Aliarvioin taas mun liito-oravani! Klickeri onkin ollut meillä tosi suosittu opetuskeino, sillä mitä enemmän klikkailemalla opettaa sen "fiksummaksi" ja enemmän asioita itse tarjoavammaksi riiviöt on muuttuneet. Toki se on joskus hermoja raastavan hidsta, mutta kärsivällisyys palkitaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti