keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, vanhat kujeet.

Jaskan ekat "oikeat" pentunäyttelyt Lohjalla on nyt takana! Jaska jaksoi odottaa myöhästelyistä huolimatta sen kummemin protestoimatta odottaa omaa vuoroaan ja käyttäytyi kehässä erinomaisesti kuusikuiseksi urosrusseliksi! Seisominen sujuu jo aika mallikkaasti. Olin tosi ylpeä pikku-miehestä! Mitään kummoisempaa menestystä ei tullut, toisaalta en sitä myöskään odottanut, sillä Jaska on vielä todella raaka moniin 9kk rajaa kolkutteleviin kilpailijoihinsa verrattuna. Onnea kuitenkin baby urosten luokkavoitosta totolaisen pojalle ja Jaskan velipojalle hyvästä kakkossijasta samaisessa luokassa!

Jaska sai kehuja tyypistään, hyvästä raajakorkeudestaan ja hyvistä takakulmauksistaan. Pää saisi olla voimakkaampi ja se varmasti saakin volymia ajan mittaan. Runkokin vaikuttaa pienen pään rinnalla vähän turhankin massiiviselta. Myös hännän kaartuminen selän päälle sai noottia, mutta pitäähän porsaalla saparo olla ;).

Muistan vieläkin Räyhän ensimmäisten ja ainoiden pentunäyttelyiden ainoan hyvän kommentin "Upea häntä!". Tuomarina Lohjalla toimi varsin miellyttävä pentunäyttelytuomari Pauliina Sjöblom, hän käsitteli koiria pöydällä reippaasti ja neuvoi ystävällisesti aloittelevia esittäjiä. Ja voin sanoa, että hemmetti soikoon, että jännitti olla taas kehässä!

Ilmoitin Jaskan ainakin nyt vielä Lohjan 19.-20.2 pentugeimeihin. Päästään taas harjoittelemaan kehässä pyörimistä!

Päästiin myös taas pitkästä aikaa treenaamaan TOKOa, pitkän sairastelu ja pakkasputken päätteeksi sekä flunssa että pakkasherra päättivät vähän höllätä otettaan. Ei olla juuri päästy viimoisen viiden viikon aikana treenaamaan, sillä sairastuin jo ennen joulua tukevaan influenssaan, mutta vuoden ensimmäisissä treeneissä pari viikkoa sitten päästiin treenaamaan seuraamista ja perusasentoa.

Sisu oli täynnä intoa ja sen treenifiilis lämmitti parinkymmenen asteen pakkasesta huolimatta. Sisusta on tullut tosi rohkea ja se hakee kontaktia hyvin. Oon tosi tyytyväinen miten tyttö on syksyn ja talven aikana kehittynyt ihan vain jo treeni-innoltaan. Saatiin taas hyviä vinkkejä jäävien treenaamiseen, jotka on aina olleet Sisu heikko kohta. Treenataan niin sanotusti leikin varjolla, eli hetsausta lelulla ja sitten käsky, palkkaus.

Sisu kuitenkin osaa myös olla todellinen russeli ja päätti unohtaa maahan käskyn kokonaan. Sori, en tiedä mitä tarkoitat! Siellä seistiin kuin tatit kymmenisen minuttia muistelemassa mitähän se maaha käsky piti sisällään, lopuksi kuitenkin tehtiin aivan järkyttävän hyvä luoksetulo joka jätti hyvän maun suuhun treeneistä. Pienet tahtojen taistot kuuluu asiaan, kun russeleiden kanssa harrastetaan.

Jaska pääsi myös ensimmäistä kertaa ihan oikeisiin treeneihin ja pärjäsi tosi hyvin. Jaskan kanssa on toistaiseksi treenattu kotona maahan ja istu käskyt sekä peruskäskynä että jäävinä. Myös perusasennon ja seuraamisen treenaus aloitettu pikkuhiljaa. Jaska treenaa reippaasti ja jaksaa keskittyä yllättävän hyvin asioihin. Aloitetaan treenailua kuitenkin tosi varovaisesti pienissä onnistumisen pätkissä, sillä en halua kyllästyttää pentua heti kättelyssä ja kokevan treenin pakkopullaksi.

Räyhän kanssa palattiin taas lähtöruutuun, joka Räyhän kohdalla oli sinäänsä odotettavissa näin pitkän treenitauon ja Räyhän luonteen huomioon ottaen. Lähdettiin treenaamaan seuraamista myös leikin varjolla, eli ensin seuruatan sitä herkun kanssa edessä, vaivihkaa siirrän koiran sivulle ja siitä pieni pätkä seuraamista -> palkkaus / sivulle tultua käsky istumaan/perusasentoon -> palkkaus. Kiinnostus pysyi kivasti yllä, eikä Räyhän kiinnostus ehtinyt missään vaiheessa lopahtaa. Sen pitämisessä joskus joutuukin tekemään aika pirkuleesti töitä. Mutta toisalta pidän ja nautin haasteista, russeleiden kanssa jokainen onnistuminen tuntuu tosi upealta vaikka ne eivät mitään "oikeita" tokokoiria olekkaan.

Tänään alkoi myös agilitykurssi ProCaniksella, aloitettiin ihan alusta käymällä alkeiskurssi uudelleen viime kerran jäätyä kesken juoksujen takia. Tykkään tosi paljon ProCaniksen kouluttajien hyvistä ja selkeistä koulutusneuvoista. Huomasin taas Sisun saaneen paljon itseluottamusta Jaskan tulon jälkeen, sillä mimmihän oli ihan tulessa! Silmät vaan paloi kun karvainen vinkulelupatulla kaivettiin esiin. Sisu oli, kuin pieni tiikeri!

Harjoiteltiin tänään keinun painamista alas ja keinumisen liikkeessä olemista, rengasta, putkea sekä kahden esteen hyppyä. Sisulla oli (taas) vähän ongelmia odottaa lupaa hypätä estesarja, mutta musta se on huomattavasti positiivisempi "vika" kuin, että joutuisin koko ajan yllyttämään koiraa olemaan kiinnostunut. Saatiin ohjeeksi harjoitella lelun kanssa odottamista niin, että heitän lelun -> odotus -> vapautus ja lelun saaminen toimii palkkana. Aikaa ja matkaa erikseen treenaten. Toimii vähän, kuin siivittäjänä treeniä vaativiin jääviin tokossa.

Putki ja rengas meni kuin vettä vaan. Sisu tuntui myös muistavan vielä kontaktien jujun, vaikka innostuksesta jouduinkin sitä vähän rauhoittelemaan. Ajatella, pyysin sisua rauhoittumaan! Yleensä se on Räyhä jota täytyy pyytää pistämään jäitä hattuun. Kyllä tää on ehdottomasti Sisun laji. Kontatktikin oli hälinästä huolimatta hyvät, russeliksi tietenkin ;).

Mun uusi treeniliivikin saapui tällä viikolla. Se on ihan perus musta Berran Pro Light Koulutusliivi, jossa selässä russelin siluetti, jotta ihmiset osaavat palauttaa kaikki karanneet kurittomat riiviöt meikäläiselle...Ompelin siihen vielä itse pari tarranauhaa ja se on bueno! Ainoa huono puoli on sen pituus, se on aavistuksen liian pitkä selänpituudeltaan, mutta muuten juuri sopiva!

Päätin myös olla laiska ja varata Sisulle ajan ihan oikealle trimmaajalle nypittäväksi. Jotenkin tuo karvavuori tuntuu juuri nyt ylitsepääsemättömältä, joten vien neidin paikallisen Mustin&Mirrin trimmipäivään ja yritän ylläpitää trimmin sitten itse. Myös hierojalle on varattuna aika ensi viikolle.

Että tällaista tällä erää! Tässä pari kuvaa päivän agitreeneistä, mieheni ei oikein ymmärtänyt tarkennuksen saloista, mutta pääasia, että on jotain katseltavaa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti