Juoksuilua

Aika on taas kulunut hurjaa vauhtia ja alkaa olla taas pari viikkoa edellisestä kirjoituksesta. Työt ovat painaneet niskaan vähintään yhtä kovaa, kuin epämääräinen kuumetauti joka valitettavasti osui vielä yksiin Sisun juoksujen kanssa. Olihan tyttö niitä enteillyt jo muutaman viikon, joten yllätyksenä juoksut eivät tietenkään tulleet.

Parhaan tärppipäivät vain osuivat sairastumiseni kanssa yksiin jolloin Räyhällä sekosi nuppi totaalisesti sillä vähään jäänyt treenaaminen ja muu aktivointi saivat Räyhän suorostaan räjähtämään käsiin. Täytyy kyllä sanoa, että oli varsin rasittava viikko.

Toisaalta en voi koira syyttää siitä, että on liikaa energiaa minun sairasteluni takia ja se täytyy suunnata Sisun ahdisteluun, mutta toisalta odottaisi aikuiselta leikatulta urokselta vähän järkeä. Toisaalta asiat selittää yksi lause; se on terrieripoika. Sanoinkin miehelle, että taisivat klinikalla vain siirtää pallit aivojen kohdalle ja heittää sen rusinan roskiin...

Tilanne kuitenkin helpottui, kun pääsin takaisin tolpilleni ja treeneihin. Ensimmäiset treenit oli tietty aivan järjetöntä hohkottamista ja tohelointia, mutta Räyhis antoi kuitenkin välähdyksiä siitä työskentelystä mihin se parhaimmillaan kykenee.

Sain tokosta taas hyviä vinkkejä Räyhän rauhoittelemiseen. Onneksi Räyhä onkin nyt ollut parhaimmalla käytöksellään niin kauan kuin muistan, joten kaippa tällaisen parin viikun pinna-kireellä jakson kestää aina silloin tällöin.

Nyt loppujuoksut onkin sujuneet ihan rauhallisesti, tosin sovittiin äitini kanssa, että tehdään vaihtokaupat ja Jake matkustaakin tänne ensi juoksuiksi Räyhän seuraksi jos vaikka sattuu käymään niin, että osuu taas flunssa-aaltoon ja muutenkin mukavampi kaikille olla ilman jatkuvaa houhotusta. Seuraavia juoksuja odotellaan nykyisellä juoksuvälillä maalis-huhtikuuksi.

Räyhä on siis käynyt Sisunkin puolesta treeneissä ja ne on sujuneet ihan mallikkaasti, jos poisluetaan hohkotus. Räyhä on suorittanut pyydetyt asiat näppärästi ja innostunutkin aina välillä. Mukava nähdä Räyhä innoissaan työnsä parissa kun saadaan energia kanavoitua suoraan tekemiseen eikä ensin flegmatisoida koiraa ja sitten vasta yritetä treenata.

Räyhän kanssa agilityssä on treenin alla palava halu päästä palkintoleluun käsiksi eli aktiivisuustason nosto (tai jotain siihen suuntaan) ja tokossa paikallaan makuu matkan kanssa, seuraamisen sivulla olo ja yleensä lähellä olo, niin etten aseta omalla kehonkielelläni liikaa painetta.

Koitin pitää tätä blogia teenipäikkynä, mutten ehdi (saa aikaiseksi) kirjoitella tänne heti joka treenin jälkeen ennen kuin unohdan kaiken joten varmaan hankin jonkun pienen vihkosen myös ajamaan asiaa ja sieltä voin sitten kopsailla tänne treenikuulumisia.

Mutta hypätäänpäs aikaa ennen juoksuja, muutama viikko sitten käytiin ihmettelemässä maailman menoa Äetsän Seudun Koirakerhon mätsärissä. Räyhä ja Sisu oli molemmat mukana, sekä Untamo. Oltiin liikenteessä sukulaisporukalla, sillä tädin miehen vanhimmainen halusi koittaa esittää koiraa. No ihan hyvinhän se meni, vaikka yllätyin siitä miten paljon kaikki riippuu oikeasti händleristä sillä Räyhä esiintyi kuin vanha konkari kun Sisu taas esitti pomppukuvioita ja haahuilua.

Sisu nautti taas esiintymisestä ja tytön reipasta ravia kehuttiin, Sisu taisi olla punaisten neljäs vai sinisten, kumpi nyt on se "huonompi" väri ja Räyhä sinisten neljäs. Oli ihan hauska kokemus, sillä olen aikaisemmin käynyt vain virallisissa näyttelyissä.

Palatakseni takaisin nykyaikaan tämä viikonloppu on ollut varmasti Räyhän mieleen sillä rotikkalappari tyttö Manteli kävi meillä yökylässä ja kaverukset leikkivät ensin viisi tuntia ulkosalla ihmisväen haravoidessa pihaa ja sitten lenkkeillen joten uni maittoi illalla! Ja näyttää maittavan edelleen, sillä tänään Räyhis oli pitämässä vahtia puusavotassa.

Keskustelin myös isäni aka rakennusmestari kanssa koirien juoksuaitauksen uusista aidoista, nykyiset vihreät omenapuuverkot tuskin kestävät talven yli ja jäävät ensimmäisten lumien alle, joten korkeammat ja metalliset on nyt haussa. Mitään oleskelutarhaa ei kys. aitauksesta tehdä, sillä luulen, että destruction trio kaivaisi itsensä pihalle sieltä alta aikayskikön, ne tarhat on ehkä sitten joskus tulossa erikseen. Nyt haetaan vaan koirapuistomaisempaa turvallisempaa aidattua treeni ja revittelytilaa. Ensi viikolla kolahtaa palkka tilille joten ehkä silloin käydään hommiin. Alkaa olemaan vaan jo vähän kiirus!

Mutta löpinät sikseen ja lenkkipoluille, palaillaan! Keskiviikkona olisi sitten eläinlaumallakin hieroja, saas nähdä kuinka jumissa meidän gigolo ja rakkauden kohde on, emäntä on ainakin niin juntturassa että huomenna voi olla tiukkaa päästä ylös sängystä puusavotan jälkeen :)