Russelit muuttaa uuteen osoitteeseen:
http://rascalrusselit.blogspot.com/
lauantai 2. huhtikuuta 2011
tiistai 29. maaliskuuta 2011
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Pentuja keväälle 2011!
Pentuja odotetaan syntyväksi Toukokuun puolenvälin jälkeen ja olisivat luovutusikäisiä 7-8 viikon iässä.
Toto’s Tail’s Juicy Fruit ”Sisu” on astutettu uroksella Toto’s Tail’s Igloo viikolla 11.
Yhdistelmän sukutaulu KoiraNetissä.
Isä ja emä ovat molemmat karkeita sekä väriltään valko-ruskeita. Pennut tulevat todennäköisesti olemaan valko-ruskeita, karvanlaatu voi vaihdella karheasta aina sileään.
Molemmat vanhemmat on tarkastettu terveiksi silmistään ja polvistaan 08/2010
Sisulla on myös kuvattu terveeksi myös lanneselkä ja lonkat 03/2011
Kun näin Igloon Turun näyttelyssä Tammikuussa, tiesin heti, että tässä on sulho Sisulle. Se on ulkomuodollisesti erittäin sopiva Sisun kumppaniksi ja luonteeltaan sekä olemukseltaan tasapainoinen. Igloon näyttelyarvosana on erinomainen, sertin arvoinen. Sisu tullaan käyttämään näyttelyissä mammaloman jälkeen.
Sisu on luonteeltaan reipas ja tyyni pieni narttu, mutta tarpeen tullen siitä löytyy myös sisukas puurtaja joka antaa kaikkensa harrastusten parissa. Sisun kanssa harrastetaan aktiivisesti agilityä, tokoa sekä jäljestystä.
Pennut rekisteröidään asianmukaisesti ja ne luovutetaan, madotettuina, tunnistusmerkittyinä ja eläinlääkärin tarkastamina. Pennut myydään Kennelliiton kauppasopimuksella.
Jos olet kiinnostunut omasta russelista, ota yhteyttä sähköpostitse rascalrusselit@gmail.com tai puhelimitse 0407466383 ( paras aika tavoitella:17-22) / Anna (toistaiseksi ensiyhteydenotto sähköpostitse, sillä puhelimeni varastettiin viikko sitten. –kiitos!)
Päivitän pentusivut kotisivuillemme muutaman päivän sisällä!
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Ellun koulutus ja kuulumisia
Viime viikot on menneet aika rennosti, ollaan pidetty vähän taukoa treeneistä ja nautittu elämästämme lenkkipoluill ja leikkihetkien parissa. Kohta palatan taas harrastusten pariin, jäljestyskautta odotellaan innolla!
Oltiin pari viikkoa sitten Elina Jänesniemen tokokoulutuksessa. Paljon hyviä neuvoja saatiin matkaan ja paljon hyviä pointteja tuli myös muita harjoituskoirakkoja seuratessa. Jaska yllätti taas kuuliaisuudellaan, olen kai liian tottunut Räyhän vilkkaaseen olemukseen.
Parin kuukauden sisällä meillä onkin ihan hyvään tahtiin päiväkoulutuksia. Parin viikon päästä on taas russeleille suunnattu koulutus Vantaalla jonne menen Jaskan kanssa, siitä kaksi viikkoa eteenpäin Ellun tokokoulutus, johon osallistutaan myös Jaskan kanssa.
Huhtikuun lopulla taasen tehdä Räyhän kanssa hypyn tuntemattomaan, suunnataan yhden päivän agilitykurssille. Blogin seuraajat saattavat tietää, että Räyhä kuumuu uskomattomiin lukemiin, mutta Elina lupasi ottaa myöskin vähän kuumemman koiran kurssille, sillä Räyhässä on paljon potenttiaalia ja en aio heittää sen kanssa hanskoja tiskiin.
Joku saattaa huomata, että Sisu on tippunut harrastusten parista yllättäen pois. Neiti jää nimittäin mammalomalle, pentuja on toivottavasti luvassa toukokuun lopulla. En ollut aikeissa astuttaa Sisua vielä, vaan keskittyä ensin treenaamaan, mutta Turun näyttelyssä törmäsin erääseen hurmaavaan russeliherraan joka vei sydämeni mennessään. Uros oli myös rakennellisesti täydellinen Sisulle, sillä uros on matala, voimakasluustoinen ja sillä on vahva pää, sekä tietty luonne täyttä kultaa :). Nyt on myös sopiva väli omistaa aikaa pennuille, sillä ensi vuonna toivottavasti juhlistamme hevosvarsan syntymää ja seuraavana kesänä kuuntelemme mahdollisesti vaskikellojen soittoa.
Sanoin jo itselleni urosta etsiessä, että uroksen täytyy kolahtaa ja kovaa, ajattelinkin ettei sellaista urosta löydy ihan heti. Unohtamatta terveyttä, sukua ja rakenteellista sopivuutta yms. tärkeitä seikkoja, mutta tärkeää on myös ensivaikutelma. Nartulle tulee mielestäni valita uros, joka täydentää nartun puitteita ja toisin päin, mutta oma mielipiteeni on silti se, että vaikka uros olisi kuinka menestynyt näyttelykehissä ja kuinka "pop" hyvänsä, uroksen valinnassa tulee luottaa myös siihen "wau"-kertoimeen. Jos näen uroksen joka on sopiva partnaeri nartulleni niin tiedän sen heti. Se nauliutuu silmiini ja saa sydämmen tykyttämään, wau mikä uros! Sisulle valitun uroksen kohdalla kävi juuri näin. Meinasin pyörtyä kehän laidalle, kun näin komean sulhaspojan.
Tietysti tajusin heti juoksujen alettua, ettei ole yksiäkään näyttelyitä johon Sisulle turvallisesti ja mukavasti ehdittäisiin ennen synnytystä, joten näyttelyt saavat odottaa, kunnes pennut on lentäneet pesästä. Sisu on kuitenkin rakenteeltaan sopusuhtainen ja liikkuu kauniisti, joten näyttelyistä olisikin haettu laatumaininta vain pentuvälitystä ajatellen sillä onhan mulla toki itselläni silmät päässä ja osaan itse arvoida nartun rakenteellisen potentiaalin. Rakennekirjallisuuden, artikkeleiden ja kurssien ahmiminen ei ole toivottavasti siis mennyt hukkaan :).
Näyttelytuloksen puuttumisen takia joudutaan kategoriaan "Yhdistelmät, jotka eivät kaikilta osin täytä jalostusvaatimuksia." Joka on tavallaan ärsyttävää, koska Sisuun koirana on panostettu paljon niin terveystietojen, että harrastusominaisuuksien tiimoilta - tullaan jatkossakin panostamaan - ja kaikilta muilta osin yhdistelmä täyttää jalostusvaatimukset erittäin hyvin ja kyseessähän on vain yhdistyksen asettamia vaatimuksia listalle pääsyyn, mutta se pirskatin näyttelytulos!
Olin puolitosissani toivonut, että Sisu aloittaisi juoksunsa kuukautta myöhemmin, että ehdittäisiin vielä Lahdessa käymään, mutta tietenkään Sisu ei poikennut rytmistään, hyvä vaan, ei yhden näyttelytuloksen takia viitsi toivoa epäsäännöllisiä juoksuja.
Laitan muutaman kuvan uroksesta ja vähän infoa pentueesta pikimmiten sekä kotisivuillemme, että tänne blogiin. En ole vielä päättänyt täytänkö tämän blogin pentujutuilla, vai aloitanko kokonaan uuden, se jää nähtäväksi. Nyt soisi myös laittaa sormet ristiin, että kennelnimeni ehtii hyväksytyksi ennen pentujen rekisteröinti-aikaa! Lähetin ensimmäisen anomuksen jo vuosi sitten, mutta se katosi postin kierteisiin. Nykyinen nimi hyväksyttiin russeliyhdistyksessä Maaliskuun alussa ja nyt se matkaa eteenpäin kennelpoliittisessa koneistossa. Jos nimi ei kuitenkaan ehdi, pentujen nimen eteen saadaan lisättyä liite jälkikäteen. Rekisteriin pennut menevät oli kennelnimi hyväksytty tai ei.
Tässä vielä pieni läpileikkaus Elinan koulutuksessa Jaskan kanssa käydyistä asioista:
Harjoitus 1 - Perusasento
- Jos ei tule tuloksia, vaihda taktiikkaa pätee hyvin meidän perusasentoon. Koitettiin uutta tekniikkaa opettaa perusasentoa vanhan sijasta. Perusasennon opetus on aina ollut mulle itselle se hankalin, mutta Ellun näyttämä tapa helpotti huomattavasti ja toimi myös muihin koiriin. Räyhä ja Sisuhan ei nolosti edes vielä perusasentoa täysin osaa. Jaska 8kk sen sijaan juuri ja juuri.
Harjoitus 2 - Luoksetulo
- Vauhtiluoksetuloja. Tehtiin aika laaja kirjo erilaisia harjoituksia ja vaihtelevuuden tavoitteena on myös saada koira ylläpitämään kiinnostuksensa harjoitukseen, sillä se ei koskaan tiedä mitä kivaa olen tällä kertaa keksinyt. Tehtiin mm. vauhtiluoksetuloja palkkaamalla jalkojen välistä, luoksetuloja selin ja vauhtipalkkauksella. Jaska oli aivan innosta pinkeänä ja ympärillä oleva häly ei kiinnostanut enäää tippaakaan. Elina sanoi myös tärkeän pointin, että näytä koiralle miksi mun luokse kannattaa tulla, se motivaattori jona toimii Jaskalla kaninkarvainen dummy.
Harjoitus 3 - Ohjatun noudon alkeet
- Tämä oli meille ihan uutta. Jaska oppi hienosti alkeet ja tästä on hyötyä kuulemma myös agilitykentällä, vasen ja oikea käskyillä siis. Hauska harjoitus, jota varmasti pihamaalla harjoitellaan myös kevään mittaan.
Harjoitus 4 - Liikkeestä seisominen
- Ensin palkattiin reaktiosta, sitten viivepalkkauksella. Jaska tajusi jutun juonen hyvin ja saatiin muutama aika hyvä seisominen, vaikkei Jaska kestä vielä kauheasti välimatkaa.
Saatiin myös hyvä vinkki Jaskan haahuiluun kentällä, ideana saada koira olemaan valppaana omista liikkeistäni, sen sijaan, että mie kyttäisin kokonaan sitä. Jos Jarmo unohtuu haistelemaan, ampaisen salamana matkaan toiseen suuntaan palkaten siitä, että Jaska lähtee perään ja tulee luokse. Jaskasta tuli paljon tarkkaavaisempi joka ei ole temppu eikä mikään, sillä kuten kaikki russelit se lukee tarkasti ohjaajansa kehonkieltä. Hyvä pointti oli myös olla säästelemättä kehuja, kun koira tekee oikein, kehunihekyttä on ollut liikkeellä yllättävän paljon ja se, että ensimmäinen palkka on aina kehu.
Kun oppisi itse vaan renotutumaan ja elätytymään täysillä, asiat ei saa mennä liian vakavaksi puurtamiseksi!
Jäi tosi hyvä ja positiivinen fiilis! Ens kuussa uudelleen!
Oltiin pari viikkoa sitten Elina Jänesniemen tokokoulutuksessa. Paljon hyviä neuvoja saatiin matkaan ja paljon hyviä pointteja tuli myös muita harjoituskoirakkoja seuratessa. Jaska yllätti taas kuuliaisuudellaan, olen kai liian tottunut Räyhän vilkkaaseen olemukseen.
Parin kuukauden sisällä meillä onkin ihan hyvään tahtiin päiväkoulutuksia. Parin viikon päästä on taas russeleille suunnattu koulutus Vantaalla jonne menen Jaskan kanssa, siitä kaksi viikkoa eteenpäin Ellun tokokoulutus, johon osallistutaan myös Jaskan kanssa.
Huhtikuun lopulla taasen tehdä Räyhän kanssa hypyn tuntemattomaan, suunnataan yhden päivän agilitykurssille. Blogin seuraajat saattavat tietää, että Räyhä kuumuu uskomattomiin lukemiin, mutta Elina lupasi ottaa myöskin vähän kuumemman koiran kurssille, sillä Räyhässä on paljon potenttiaalia ja en aio heittää sen kanssa hanskoja tiskiin.
Joku saattaa huomata, että Sisu on tippunut harrastusten parista yllättäen pois. Neiti jää nimittäin mammalomalle, pentuja on toivottavasti luvassa toukokuun lopulla. En ollut aikeissa astuttaa Sisua vielä, vaan keskittyä ensin treenaamaan, mutta Turun näyttelyssä törmäsin erääseen hurmaavaan russeliherraan joka vei sydämeni mennessään. Uros oli myös rakennellisesti täydellinen Sisulle, sillä uros on matala, voimakasluustoinen ja sillä on vahva pää, sekä tietty luonne täyttä kultaa :). Nyt on myös sopiva väli omistaa aikaa pennuille, sillä ensi vuonna toivottavasti juhlistamme hevosvarsan syntymää ja seuraavana kesänä kuuntelemme mahdollisesti vaskikellojen soittoa.
Sanoin jo itselleni urosta etsiessä, että uroksen täytyy kolahtaa ja kovaa, ajattelinkin ettei sellaista urosta löydy ihan heti. Unohtamatta terveyttä, sukua ja rakenteellista sopivuutta yms. tärkeitä seikkoja, mutta tärkeää on myös ensivaikutelma. Nartulle tulee mielestäni valita uros, joka täydentää nartun puitteita ja toisin päin, mutta oma mielipiteeni on silti se, että vaikka uros olisi kuinka menestynyt näyttelykehissä ja kuinka "pop" hyvänsä, uroksen valinnassa tulee luottaa myös siihen "wau"-kertoimeen. Jos näen uroksen joka on sopiva partnaeri nartulleni niin tiedän sen heti. Se nauliutuu silmiini ja saa sydämmen tykyttämään, wau mikä uros! Sisulle valitun uroksen kohdalla kävi juuri näin. Meinasin pyörtyä kehän laidalle, kun näin komean sulhaspojan.
Tietysti tajusin heti juoksujen alettua, ettei ole yksiäkään näyttelyitä johon Sisulle turvallisesti ja mukavasti ehdittäisiin ennen synnytystä, joten näyttelyt saavat odottaa, kunnes pennut on lentäneet pesästä. Sisu on kuitenkin rakenteeltaan sopusuhtainen ja liikkuu kauniisti, joten näyttelyistä olisikin haettu laatumaininta vain pentuvälitystä ajatellen sillä onhan mulla toki itselläni silmät päässä ja osaan itse arvoida nartun rakenteellisen potentiaalin. Rakennekirjallisuuden, artikkeleiden ja kurssien ahmiminen ei ole toivottavasti siis mennyt hukkaan :).
Näyttelytuloksen puuttumisen takia joudutaan kategoriaan "Yhdistelmät, jotka eivät kaikilta osin täytä jalostusvaatimuksia." Joka on tavallaan ärsyttävää, koska Sisuun koirana on panostettu paljon niin terveystietojen, että harrastusominaisuuksien tiimoilta - tullaan jatkossakin panostamaan - ja kaikilta muilta osin yhdistelmä täyttää jalostusvaatimukset erittäin hyvin ja kyseessähän on vain yhdistyksen asettamia vaatimuksia listalle pääsyyn, mutta se pirskatin näyttelytulos!
Olin puolitosissani toivonut, että Sisu aloittaisi juoksunsa kuukautta myöhemmin, että ehdittäisiin vielä Lahdessa käymään, mutta tietenkään Sisu ei poikennut rytmistään, hyvä vaan, ei yhden näyttelytuloksen takia viitsi toivoa epäsäännöllisiä juoksuja.
Laitan muutaman kuvan uroksesta ja vähän infoa pentueesta pikimmiten sekä kotisivuillemme, että tänne blogiin. En ole vielä päättänyt täytänkö tämän blogin pentujutuilla, vai aloitanko kokonaan uuden, se jää nähtäväksi. Nyt soisi myös laittaa sormet ristiin, että kennelnimeni ehtii hyväksytyksi ennen pentujen rekisteröinti-aikaa! Lähetin ensimmäisen anomuksen jo vuosi sitten, mutta se katosi postin kierteisiin. Nykyinen nimi hyväksyttiin russeliyhdistyksessä Maaliskuun alussa ja nyt se matkaa eteenpäin kennelpoliittisessa koneistossa. Jos nimi ei kuitenkaan ehdi, pentujen nimen eteen saadaan lisättyä liite jälkikäteen. Rekisteriin pennut menevät oli kennelnimi hyväksytty tai ei.
Tässä vielä pieni läpileikkaus Elinan koulutuksessa Jaskan kanssa käydyistä asioista:
Harjoitus 1 - Perusasento
- Jos ei tule tuloksia, vaihda taktiikkaa pätee hyvin meidän perusasentoon. Koitettiin uutta tekniikkaa opettaa perusasentoa vanhan sijasta. Perusasennon opetus on aina ollut mulle itselle se hankalin, mutta Ellun näyttämä tapa helpotti huomattavasti ja toimi myös muihin koiriin. Räyhä ja Sisuhan ei nolosti edes vielä perusasentoa täysin osaa. Jaska 8kk sen sijaan juuri ja juuri.
Harjoitus 2 - Luoksetulo
- Vauhtiluoksetuloja. Tehtiin aika laaja kirjo erilaisia harjoituksia ja vaihtelevuuden tavoitteena on myös saada koira ylläpitämään kiinnostuksensa harjoitukseen, sillä se ei koskaan tiedä mitä kivaa olen tällä kertaa keksinyt. Tehtiin mm. vauhtiluoksetuloja palkkaamalla jalkojen välistä, luoksetuloja selin ja vauhtipalkkauksella. Jaska oli aivan innosta pinkeänä ja ympärillä oleva häly ei kiinnostanut enäää tippaakaan. Elina sanoi myös tärkeän pointin, että näytä koiralle miksi mun luokse kannattaa tulla, se motivaattori jona toimii Jaskalla kaninkarvainen dummy.
Harjoitus 3 - Ohjatun noudon alkeet
- Tämä oli meille ihan uutta. Jaska oppi hienosti alkeet ja tästä on hyötyä kuulemma myös agilitykentällä, vasen ja oikea käskyillä siis. Hauska harjoitus, jota varmasti pihamaalla harjoitellaan myös kevään mittaan.
Harjoitus 4 - Liikkeestä seisominen
- Ensin palkattiin reaktiosta, sitten viivepalkkauksella. Jaska tajusi jutun juonen hyvin ja saatiin muutama aika hyvä seisominen, vaikkei Jaska kestä vielä kauheasti välimatkaa.
Saatiin myös hyvä vinkki Jaskan haahuiluun kentällä, ideana saada koira olemaan valppaana omista liikkeistäni, sen sijaan, että mie kyttäisin kokonaan sitä. Jos Jarmo unohtuu haistelemaan, ampaisen salamana matkaan toiseen suuntaan palkaten siitä, että Jaska lähtee perään ja tulee luokse. Jaskasta tuli paljon tarkkaavaisempi joka ei ole temppu eikä mikään, sillä kuten kaikki russelit se lukee tarkasti ohjaajansa kehonkieltä. Hyvä pointti oli myös olla säästelemättä kehuja, kun koira tekee oikein, kehunihekyttä on ollut liikkeellä yllättävän paljon ja se, että ensimmäinen palkka on aina kehu.
Kun oppisi itse vaan renotutumaan ja elätytymään täysillä, asiat ei saa mennä liian vakavaksi puurtamiseksi!
Jäi tosi hyvä ja positiivinen fiilis! Ens kuussa uudelleen!
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Luupin alla
Käytiin eilen Sisun kanssa Viksun eläinlääkäriasemalla selkä (lanneselkä) ja lonkkakuvissa harrastuskäyttöä (agility) silmällä pitäen.
Selkä oli puhdas luusilloista yms. elikkä terve. Molemmat lonkat näytti hyvältä, oikea reisiluun pää olisi voinut olla inasen syvemmällä lonkkamaljassa, mutta ero oli todella minimaalinen ja muuten näytti oikein primalta. Laitan kennelliiton virallisen lausunnon ja tulokset tänne, kunhan ne joskus saapuvat.
Näin ollen agility harrastus voi siis jatkua ja voidaan siirtyä treenaamaan ihan "tosissamme", tietysti pieni pilke silmäkulmassa ;).
Selkä oli puhdas luusilloista yms. elikkä terve. Molemmat lonkat näytti hyvältä, oikea reisiluun pää olisi voinut olla inasen syvemmällä lonkkamaljassa, mutta ero oli todella minimaalinen ja muuten näytti oikein primalta. Laitan kennelliiton virallisen lausunnon ja tulokset tänne, kunhan ne joskus saapuvat.
Näin ollen agility harrastus voi siis jatkua ja voidaan siirtyä treenaamaan ihan "tosissamme", tietysti pieni pilke silmäkulmassa ;).
lauantai 5. helmikuuta 2011
Ohjausharjoitusta
Tehtiin viime keskiviikkona pientä ohjausharjoitusta agilitytreeneissä, se näytti tosi helpolta, mutta yllättään vaativaa se oli ja videoita jälikäteen katsellessa huomasi oman kehonkielensä tärkeyden, katekontaktin koiraan, rintamasuunnan jne. Tämä oli meille ensimmäinen ihan useamman esteen sarjassa suoritettu harjoitus.
Puran tämän harjoituksen tänne blogiin muistiin, että voin sitten hyödyntää tätä vielä joskus, minä kun tunnetusti unohdan kaiken aina samalla hetkellä kun tieto korvien välistä viheltää läpi ;).
Eli ensin purettiin ohjausharjoitus-rata osiin.
Eli aloitettiin ensin harjoittelemalla yksittäisenä nelos estettä eli kahden hypyn sarjaa. Sisulla oli taas tekemistä pitää jäät hatussa, kunnes saa lähtöluvan, mutta kunhan malttoi vetää henkeä tyttö kiisi sarjan sen kummempia kyselemättä läpi.
Seuraavaksi harjoiteltiin yhdistelmää 3. putki ja 4. esteet. Sisulla oli ihan sairas polte päästä palkintolelua tappamaan ja hyvä ettei kadonnut pieruna saharaan sillä minuutilla, kun silmä vältti. Ja on muuten nopea tuollainen pikkuhirviö! No, päästiin joka tapauksessa tekemään tätä harjoitusta pienen "jäitä hattuun" hetken jälkeen ja sujui mallikkaasti, Sisu imi kivasti putkelta suoraan sarjalle, kunhan muistin pitää rintamasuunnan oikeana, joka oli erittäin tärkeää, muuten koira sujahti sarjan ohi, sillä linja putkelta sarjalle ei ollut mitenkään suora.
Tämän jälkeen lähdettiin tekemään pätkää 1. putki ja 2. este. Muutaman kerran oli oma rintamasuunta taas minne lie ja Sisu porhalsi johteiden ohi ja kerran Sisu päätti tehdä tiukan u-käännöksen kohti lelua joka oli jäänyt edellisen estesarjan juurelle. Päätettiin tehdä niin, että muutaman kerran Sisua odotti palkka 2. esteen jälkeen jotta hiffaisi idean että palkka tulee aina suorituksen jälkeen.
Siitä lähdettiin sitten suorittamaan koko homma putkeen. Ensimmäinen yritys meni ehkä niin seinille, kuin yritys voi vaan mennä. Alku lähti hyvin ja 1. ja 2. este meni vaivatta, 3. putkella löin itse jo liinoja kiinni ennen putkea ja Sisu teki samat, lähtien sitten etsimään viimeeksi 2. esteen takana ollutta lelua ja koitti lähteä sitä jäljestämään...ja ei edes puhuta siitä, miten sekaisin olin elekieleltäni ennen 4. estettä...
Koirallakaan ei IHAN ajatus nyt ollut radassa vaan palkinnossa, mutta kurssin ohjaaja lohdutteli, että kyllä se siitä treenin edetessä lähtee iskostumaan, että palkinto odottaa radan suorituksen jälkeen ja pidemmälle edettyä, kun esteet ylittyy jo varmemmin ja itsenäisemmin voidaan alkaa siirtämään palkkaus niin että lelu on mun mukana ja palkkaan sen lopuksi.
Toinen yritys sujuikin sitten huomattavasti paremmin! Lähdössä hätiköin ja ohjasin koiran ihan kylmästi putken ohi, mutta sinne se imahti sitten toisella kerralla, muistin putken jälkeen katsekontaktin ja lähdin apinan raivolla varememmin elein kohti putkea ja sarjaa. Huomatkaa tuuletukset lopussa!
Olin kyllä tosi tyytyväinen suoritukseen, koska petrattiin selkeästi kahden ohjausradan välillä, nää oli meidän ensimmäiset ohjaus ja rataharjoitukset sekä koira toimi tosi hyvin irti, osalti tietysti sen iiihanaisen vinkuvan karvalelun ansiosta. Ensi viikolla harjoitellaa valssauksen alkeita, saas nähä millaiset spiraalit siellä kehittelen!
Vuoroa odotellessa mentiin pussia, joka on alkanut sujua mukavasti ja saatiin lupa harjoitella sitä itsenäisesti. Totuteltiin taas keinuun ja on oikeasti mieltä lämmittävää nähdä miten tottiksen ja agilityn aloittamisen jälkeen meidän hienohelmasta on kuoriutunut pieni tiikeri. Hyvä kun ei paukauttanut keinua alas nelitassuloikalla ja oli kyydissä kuin vanha tekijä. Oli myös tosi positiivista miten hyin Sisu rauhoittui myös kivasti nenäkontatkeihin suorituksen jälkeen.
Tässä vielä radat viedoina:
tiistai 1. helmikuuta 2011
Tottista tuutin täydeltä
Alkajaisiksi 6 kuukautta 3 viikkoa kasvukuvaa Jaskasta, toivottavasti pahin korkeuskasvu alkaa olla ohi ja pää (ja aivot) alkaisi kasvamaan ;).
Ostin tänään kuukausi-avaimen läheiseen agilityhalliin jolla saa harjoitella sydämensä kyllyydestä. Se ei ole lämmitetty, mutta paksut seinät pitävät jonkin verran kylmää poissa ja liukastumisvaara ei ole niin suuri kuin ulkona. Kolmen koiran kesken kun jakaa kuukausiavaimen hinnan niin se ei kovin paljoa kirpaise, Jaskan kanssa vasta tutustutaan hypyttömiin esteisiin, mutta halli kelpaa hyvin myös pienen pojan tottistreeneihin aikuisten russeleiden agitreenin jatkoksi, sillä ihan tuntia ei saada treenatessa kulumaan, pieniä hyvällä fiiliksellä ja leikin varjolla tehtyjä pätkiä.
Koitettiin jaskan kanssa vähän putkeen tutustumista, matalalle laitettuun pöytään ja A-esteen alastuloon. Vähän jännitti, mutta kokemuksen karttuessa varmasti rohkeuskin lisääntyy. Totesin, että tunnin vuoro on aivan liian pitkä aika tutustuttaa poikaa esteisiin kerrallaan, mutta välissä leikittiin ja tottisteltiin.
Jaskan kanssa on harjoiteltu vähän tottisjuttuja, perusasentoa, seuraamisen alkeita, jääviä. Perusasennon poika on ehkä hokannut parhaiten ja onkin edennyt siinä parissa harjoituskerrassa paremmin kuin hulivili-kaverinsa. Onhan se vielä hiomista vailla, mutta pienikin onnistuminen on riemun arvoinen!
Sunnuntaina 30.1 oli myös Nokialla Meirän Hallissa tehotottispäivä, katseltiin ja opittiin muiden suorituksista sekä oltiin omien koirien kanssa oppimassa.Jäi kyllä paljon käteen sekä tosi hyvä fiilis!
Räyhän kanssa saatiin aikaan ensimmäiset kunnon seuraamiset! Olin hieman ylpeä meidän hulivilistä, jonka en koskaan kuvitellut oppivan seuraamaan, ainakaan katsekontaktilla. Karvalelun kanssa se lähti ihan uskomattomaan imuun ja tarjosi hyvät katsekontaktit, tätä pystyi jo kutsumaan seuraamiseksi eikä kuola poskella namin perässä valumiseksi. Vielä kun muistaisin palkata oikeaan suuntaan!
Todettiin, että paras motivaattori koko revohkalle on nuo itse tehdyt karvaiset vinkuleludummyt, kyllähän ne nameista kiinnostuu, mutta niiden viretila on aivan erilainen sen lelun kanssa.
Sisulla jopa vähän turhan kova ja Räyhällä, jolla taas on aina ollut vähän turhan matala vire tottiksessa sillä saatiin sillä lelulla nousemaan juuri sopivaksi. Kaikilla kolmella käytetään myös klickeriä merkkaamaan se oikea hetki, kun ovat niin pirun nopeita, että kun ohjaaja sanoo "nyt!" niin ennen kun ehdin palkkaamaan hetki on jo mennyt tuhatta ja sataa ohi.
Sisullakin on seuraamisessa läpimurto ihan käsillä ja ollaan menty humisten eteenpäin, Sisu on lykännyt isompaa vaihdetta silmään viimeaikoina ja löytänyt ihan tajuttoman draivin treeneihin, kun käännytään treenikentän pihaa alkaa jo järkyttävä tohina käymään takaluukussa...Treenien ohjaajakin on pannut merkille Sisun huiman spurtin, joten eiköhän me tästä vielä ponkaista! Seuraamisessa tosiaan olaan ihan käsillä siinä, että saataisiin pienet palaset yhdistettyä kokonaiseksi liikkeeksi, tehotreeneissä kuitenkin löydettiin ihan uskomaton viretila neidille!
Jaskan kanssa otettiin jääviä ja etittiin oikeaa virettä, silläkin toimi lelu, mutta otettiin tekniikan vuoksi ensin nameilla ettei mene ihan ylikierroksille koko homma. Jaska lähti hommaan mukaan hyvällä asenteella, tosin sen reaktiot on vielä jokseenkin hitaita, mutta paranee joka kerta. Treeenien ohjaaja tykkäs tosi paljon Jaskasta ja siinä on ehdottomasti potentiaalia tottisharrastelukoiraksi, se on hyvin motivoituva ja alkanut löytää myös kunnon työvirettä sekä mitä enemmän sen kanssa harrastaa sen paremmin se on itse oppinut tarjoamaan aktiivisuutta sen sijaan, että olisi pasiivinen putkiaivo se on aktiivinen putkiaivo ;) Mutta putkiaivous on sen pelastus, koska toinen tollanen Räyhä olisi ehkä jo liikaa yhdelle meikäläiselle.
Tästä on hyvä jatkaa! Tuli huomattua, että koiran kanssa oppiminen on loputon taival ja aina kun yksi palanen loksahtaa kodalleen, toinen tarvitsee uutta asettelua. Mutta positiivisella ja huumoripitoisella asenteella mennään, ei ne treenit reenaamalla lopu ;). Käteen jäi super hyvä fiilis onnistumisista ja oppimisista sekä siitä, että koirat ei huutaneet odotellessaan kanssa treenaajien korvia verille vaan odottelivat hissukseen mökeissään!
Vaikka russelin luontoisten0 koirien (ainakin omieni) kanssa treenaaminen joskus vaatiikin hikeä ja puurtamista, sekä loputonta oveluutta nämä perhanan hienot onnistumisen fiilarit kyllä korvaa kaikki kentällä käydyt henkiset "olen unohtanut miten istutaan" kädenväännöt <3! On ne koirat upeita eläimiä!
Huomenna ois taas luvassa ohjatut agitreenit Sisulla, torstaina tottistreenit Räyhällä ja Jaskalla sekä perjantaina Sisulla itsenäinen reenipäivä hallilla! Ohjelmaa siis luvassa koko viikoksi, unohtamatta rentoutua aina välistä. Sunnuntaina suunnataan ihan isäntäporukalla Somerolle paimennusta katsomaan.
Ostin tänään kuukausi-avaimen läheiseen agilityhalliin jolla saa harjoitella sydämensä kyllyydestä. Se ei ole lämmitetty, mutta paksut seinät pitävät jonkin verran kylmää poissa ja liukastumisvaara ei ole niin suuri kuin ulkona. Kolmen koiran kesken kun jakaa kuukausiavaimen hinnan niin se ei kovin paljoa kirpaise, Jaskan kanssa vasta tutustutaan hypyttömiin esteisiin, mutta halli kelpaa hyvin myös pienen pojan tottistreeneihin aikuisten russeleiden agitreenin jatkoksi, sillä ihan tuntia ei saada treenatessa kulumaan, pieniä hyvällä fiiliksellä ja leikin varjolla tehtyjä pätkiä.
Koitettiin jaskan kanssa vähän putkeen tutustumista, matalalle laitettuun pöytään ja A-esteen alastuloon. Vähän jännitti, mutta kokemuksen karttuessa varmasti rohkeuskin lisääntyy. Totesin, että tunnin vuoro on aivan liian pitkä aika tutustuttaa poikaa esteisiin kerrallaan, mutta välissä leikittiin ja tottisteltiin.
Jaskan kanssa on harjoiteltu vähän tottisjuttuja, perusasentoa, seuraamisen alkeita, jääviä. Perusasennon poika on ehkä hokannut parhaiten ja onkin edennyt siinä parissa harjoituskerrassa paremmin kuin hulivili-kaverinsa. Onhan se vielä hiomista vailla, mutta pienikin onnistuminen on riemun arvoinen!
Sunnuntaina 30.1 oli myös Nokialla Meirän Hallissa tehotottispäivä, katseltiin ja opittiin muiden suorituksista sekä oltiin omien koirien kanssa oppimassa.Jäi kyllä paljon käteen sekä tosi hyvä fiilis!
Räyhän kanssa saatiin aikaan ensimmäiset kunnon seuraamiset! Olin hieman ylpeä meidän hulivilistä, jonka en koskaan kuvitellut oppivan seuraamaan, ainakaan katsekontaktilla. Karvalelun kanssa se lähti ihan uskomattomaan imuun ja tarjosi hyvät katsekontaktit, tätä pystyi jo kutsumaan seuraamiseksi eikä kuola poskella namin perässä valumiseksi. Vielä kun muistaisin palkata oikeaan suuntaan!
Todettiin, että paras motivaattori koko revohkalle on nuo itse tehdyt karvaiset vinkuleludummyt, kyllähän ne nameista kiinnostuu, mutta niiden viretila on aivan erilainen sen lelun kanssa.
Sisulla jopa vähän turhan kova ja Räyhällä, jolla taas on aina ollut vähän turhan matala vire tottiksessa sillä saatiin sillä lelulla nousemaan juuri sopivaksi. Kaikilla kolmella käytetään myös klickeriä merkkaamaan se oikea hetki, kun ovat niin pirun nopeita, että kun ohjaaja sanoo "nyt!" niin ennen kun ehdin palkkaamaan hetki on jo mennyt tuhatta ja sataa ohi.
Sisullakin on seuraamisessa läpimurto ihan käsillä ja ollaan menty humisten eteenpäin, Sisu on lykännyt isompaa vaihdetta silmään viimeaikoina ja löytänyt ihan tajuttoman draivin treeneihin, kun käännytään treenikentän pihaa alkaa jo järkyttävä tohina käymään takaluukussa...Treenien ohjaajakin on pannut merkille Sisun huiman spurtin, joten eiköhän me tästä vielä ponkaista! Seuraamisessa tosiaan olaan ihan käsillä siinä, että saataisiin pienet palaset yhdistettyä kokonaiseksi liikkeeksi, tehotreeneissä kuitenkin löydettiin ihan uskomaton viretila neidille!
Jaskan kanssa otettiin jääviä ja etittiin oikeaa virettä, silläkin toimi lelu, mutta otettiin tekniikan vuoksi ensin nameilla ettei mene ihan ylikierroksille koko homma. Jaska lähti hommaan mukaan hyvällä asenteella, tosin sen reaktiot on vielä jokseenkin hitaita, mutta paranee joka kerta. Treeenien ohjaaja tykkäs tosi paljon Jaskasta ja siinä on ehdottomasti potentiaalia tottisharrastelukoiraksi, se on hyvin motivoituva ja alkanut löytää myös kunnon työvirettä sekä mitä enemmän sen kanssa harrastaa sen paremmin se on itse oppinut tarjoamaan aktiivisuutta sen sijaan, että olisi pasiivinen putkiaivo se on aktiivinen putkiaivo ;) Mutta putkiaivous on sen pelastus, koska toinen tollanen Räyhä olisi ehkä jo liikaa yhdelle meikäläiselle.
Tästä on hyvä jatkaa! Tuli huomattua, että koiran kanssa oppiminen on loputon taival ja aina kun yksi palanen loksahtaa kodalleen, toinen tarvitsee uutta asettelua. Mutta positiivisella ja huumoripitoisella asenteella mennään, ei ne treenit reenaamalla lopu ;). Käteen jäi super hyvä fiilis onnistumisista ja oppimisista sekä siitä, että koirat ei huutaneet odotellessaan kanssa treenaajien korvia verille vaan odottelivat hissukseen mökeissään!
Vaikka russelin luontoisten0 koirien (ainakin omieni) kanssa treenaaminen joskus vaatiikin hikeä ja puurtamista, sekä loputonta oveluutta nämä perhanan hienot onnistumisen fiilarit kyllä korvaa kaikki kentällä käydyt henkiset "olen unohtanut miten istutaan" kädenväännöt <3! On ne koirat upeita eläimiä!
Huomenna ois taas luvassa ohjatut agitreenit Sisulla, torstaina tottistreenit Räyhällä ja Jaskalla sekä perjantaina Sisulla itsenäinen reenipäivä hallilla! Ohjelmaa siis luvassa koko viikoksi, unohtamatta rentoutua aina välistä. Sunnuntaina suunnataan ihan isäntäporukalla Somerolle paimennusta katsomaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
