tiistai 1. helmikuuta 2011

Tottista tuutin täydeltä

Alkajaisiksi 6 kuukautta 3 viikkoa kasvukuvaa Jaskasta, toivottavasti pahin korkeuskasvu alkaa olla ohi ja pää (ja aivot) alkaisi kasvamaan ;).



Ostin tänään kuukausi-avaimen läheiseen agilityhalliin jolla saa harjoitella sydämensä kyllyydestä. Se ei ole lämmitetty, mutta paksut seinät pitävät jonkin verran kylmää poissa ja liukastumisvaara ei ole niin suuri kuin ulkona. Kolmen koiran kesken kun jakaa kuukausiavaimen hinnan niin se ei kovin paljoa kirpaise, Jaskan kanssa vasta tutustutaan hypyttömiin esteisiin, mutta halli kelpaa hyvin myös pienen pojan tottistreeneihin aikuisten russeleiden agitreenin jatkoksi, sillä ihan tuntia ei saada treenatessa kulumaan, pieniä hyvällä fiiliksellä ja leikin varjolla tehtyjä pätkiä.

Koitettiin jaskan kanssa vähän putkeen tutustumista, matalalle laitettuun pöytään ja A-esteen alastuloon. Vähän jännitti, mutta kokemuksen karttuessa varmasti rohkeuskin lisääntyy. Totesin, että tunnin vuoro on aivan liian pitkä aika tutustuttaa poikaa esteisiin kerrallaan, mutta välissä leikittiin ja tottisteltiin.



Jaskan kanssa on harjoiteltu vähän tottisjuttuja, perusasentoa, seuraamisen alkeita, jääviä. Perusasennon poika on ehkä hokannut parhaiten ja onkin edennyt siinä parissa harjoituskerrassa paremmin kuin hulivili-kaverinsa. Onhan se vielä hiomista vailla, mutta pienikin onnistuminen on riemun arvoinen!

Sunnuntaina 30.1 oli myös Nokialla Meirän Hallissa tehotottispäivä, katseltiin ja opittiin muiden suorituksista sekä oltiin omien koirien kanssa oppimassa.Jäi kyllä paljon käteen sekä tosi hyvä fiilis!

Räyhän kanssa saatiin aikaan ensimmäiset kunnon seuraamiset! Olin hieman ylpeä meidän hulivilistä, jonka en koskaan kuvitellut oppivan seuraamaan, ainakaan katsekontaktilla. Karvalelun kanssa se lähti ihan uskomattomaan imuun ja tarjosi hyvät katsekontaktit, tätä pystyi jo kutsumaan seuraamiseksi eikä kuola poskella namin perässä valumiseksi. Vielä kun muistaisin palkata oikeaan suuntaan!

Todettiin, että paras motivaattori koko revohkalle on nuo itse tehdyt karvaiset vinkuleludummyt, kyllähän ne nameista kiinnostuu, mutta niiden viretila on aivan erilainen sen lelun kanssa.

Sisulla jopa vähän turhan kova ja Räyhällä, jolla taas on aina ollut vähän turhan matala vire tottiksessa sillä saatiin sillä lelulla nousemaan juuri sopivaksi. Kaikilla kolmella käytetään myös klickeriä merkkaamaan se oikea hetki, kun ovat niin pirun nopeita, että kun ohjaaja sanoo "nyt!" niin ennen kun ehdin palkkaamaan hetki on jo mennyt tuhatta ja sataa ohi.

Sisullakin on seuraamisessa läpimurto ihan käsillä ja ollaan menty humisten eteenpäin, Sisu on lykännyt isompaa vaihdetta silmään viimeaikoina ja löytänyt ihan tajuttoman draivin treeneihin, kun käännytään treenikentän pihaa alkaa jo järkyttävä tohina käymään takaluukussa...Treenien ohjaajakin on pannut merkille Sisun huiman spurtin, joten eiköhän me tästä vielä ponkaista! Seuraamisessa tosiaan olaan ihan käsillä siinä, että saataisiin pienet palaset yhdistettyä kokonaiseksi liikkeeksi, tehotreeneissä kuitenkin löydettiin ihan uskomaton viretila neidille!

Jaskan kanssa otettiin jääviä ja etittiin oikeaa virettä, silläkin toimi lelu, mutta otettiin tekniikan vuoksi ensin nameilla ettei mene ihan ylikierroksille koko homma. Jaska lähti hommaan mukaan hyvällä asenteella, tosin sen reaktiot on vielä jokseenkin hitaita, mutta paranee joka kerta. Treeenien ohjaaja tykkäs tosi paljon Jaskasta ja siinä on ehdottomasti potentiaalia tottisharrastelukoiraksi, se on hyvin motivoituva ja alkanut löytää myös kunnon työvirettä sekä mitä enemmän sen kanssa harrastaa sen paremmin se on itse oppinut tarjoamaan aktiivisuutta sen sijaan, että olisi pasiivinen putkiaivo se on aktiivinen putkiaivo ;) Mutta putkiaivous on sen pelastus, koska toinen tollanen Räyhä olisi ehkä jo liikaa yhdelle meikäläiselle.

Tästä on hyvä jatkaa! Tuli huomattua, että koiran kanssa oppiminen on loputon taival ja aina kun yksi palanen loksahtaa kodalleen, toinen tarvitsee uutta asettelua. Mutta positiivisella ja huumoripitoisella asenteella mennään, ei ne treenit reenaamalla lopu ;). Käteen jäi super hyvä fiilis onnistumisista ja oppimisista sekä siitä, että koirat ei huutaneet odotellessaan kanssa treenaajien korvia verille vaan odottelivat hissukseen mökeissään!

Vaikka russelin luontoisten0 koirien (ainakin omieni) kanssa treenaaminen joskus vaatiikin hikeä ja puurtamista, sekä loputonta oveluutta nämä perhanan hienot onnistumisen fiilarit kyllä korvaa kaikki kentällä käydyt henkiset "olen unohtanut miten istutaan" kädenväännöt <3! On ne koirat upeita eläimiä!

Huomenna ois taas luvassa ohjatut agitreenit Sisulla, torstaina tottistreenit Räyhällä ja Jaskalla sekä perjantaina Sisulla itsenäinen reenipäivä hallilla! Ohjelmaa siis luvassa koko viikoksi, unohtamatta rentoutua aina välistä. Sunnuntaina suunnataan ihan isäntäporukalla Somerolle paimennusta katsomaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti