Kesä ja kärpäset - ainakin melkein.

Hetkellinen kesä saapui, ainakin hetkeksi. Blogi on taas jäänyt vähän taka-alalle työ, hevos ja koirulikiireiden varjoon. Vietetiin viikko maalla 12-17.5 ja saatiin nauttia ihanista keleistä. Räyhän kanssa tehtiin pari laahausjälkeä, mutta tuntuu, että kaikki jäljet menee vähän liiankin helposti. Täytyy käydä seuraavalle reissulle ostamassa purkki verta, jotta saan tehtyä vähän vanhemman jäljen, en viitsi "arvokasta" hirvenjalkaa jättää yöksi Äetsän metsiin, se on lähes satavarmasti aamulla nyysitty.

Sisukin pääsi kokeilemaan ensimmäisen jälkensä, ai että olin ylpeä meidän pikku tylleröstä! Sisu terävöityi heti hajulle päästyään ja seurasi jälkeä, kuin kokeneempikin tekijä. Olin NIIN iloinen, miten Sisu osoitti jälleen monipuolisuutensa.

On ollut hienoa nähdä miten itsenäisestä ja nokkelan omapäisestä nuoresta neidistä kasvoi näinkin miellyttävä harrastuskaveri, joka ottaa kontaktia ja työskentelee mielellään. Tosin mukana aimo-annos "katsokaa mua kun mä meen!" ja tekemisen-energiaa ehkä enemmän kuin sitä taian hohtoista miellyttämisen halua. Sisun kanssa työskenteleminen on aivan erilainen nautinto kuin Kivipää-Räyhän, joka tosin on vanhemmiten ja kovan työn tuloksena. Molemmilla koirilla toimii eri motivaattorit, ne oikeat motivoijat ja lajit pitää vain löytää. Räyhälle vaan kaikki piti nassikkana vääntää vähintään junankiskosta, mutta vanhemmiten vaiva on onneksi kantanut hedelmää.

Russelissa rotuna on upeinta se että pienestä pennusta, joka luulee omistavansa koko maailman kasvaa loppupeleissä kuitenkin suhteellisen pienellä vaivalla reipas ja monipuolinen harrastuskaveri. Kyllähän joskus tuntuu, että tekisi mieli repiä hiukset päästä, mutta hevosten kanssa ikäni touhuttuani olen onneksi oppinut vetämään henkeä ja yrittämään uudelleen.

Ai niin ja Sisun vuoden ensimmäiset juoksutkin on nyt juostu ja perjantaina juhlitaan Sisun 1-v synttäreitä, niin se aika juoksee! Koitan aktivoida itseni päivittelemään blogia vähän useammin täst edes.