Ohjaajan kanssa naureskeltiin kun Räyhä ensin nuuhki kaikki paikat läpi, sitten täräytti halutun esteen ihan onnessaan ja mikään palkka ei kelvannut. Hää tekee tekemisen ilosta ja emännän kehut riittää hyvin palkaksi. Räyhälle agikenttä tuntuu olevan suuri ja hauska seikkailu, niin kuin koko elämä. Pussiinkin se jäi ensin nuuhkimaan ja jatkoi sitten reippaasti matkaa. Jokainen asia on nuuhkaisun arvoinen, myös esim. agilityradan ikkunanpielet piti nuuhkia hyvin läpi.
Koko homma oli mennyt niin hyvin että uskaltauduin päästämään Räyhän irti kentälle. Uskomatonta, mutta totta, Räyhä otti heti kontaktia ja meni radan haahuilematta! Huimaa edistystä sitten viime kerran kontaktittoman riehumisen!
Olin ihan rätti treenien jälkeen, ensin jännitin että miten tällä kertaa menee ja toki treenien aikana täytyy Räyhän kanssa aina puuhailla jotain muuta omien vuorojen välissä, kuten temppuja ja pitää huomio itsessään. Kiinnostavana oleminen kuin 7 muuta koiraa oleminen on aika uuvuttavaa! ;> Ehkä me ollaan sittenkin kehityskelpoisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti