Pentuagilityssä

Oltiin tänään Sisukkaan kanssa ensimmäisellä pentuagi kurssilla. Oli tosi mukavaa, suorastaan laatuaikaa Sisukkaan kanssa. Ensimmäisinä harjoiteltiin putkea, jota Sisu ensin vähän jänskätti, pysähtyi keskelle putke "Oh my! Oon täällä putkessa!"-ilme naamalla, mutta rohkaistui iihanaisten lihapullien kutsuessa toisessa päässä. Seuraavilla kerroilla menikin juosten läpi.

Pöydän tiesin että Sisu hoksaa nopeasti, sillä olen joskus yllättänyt Sisun hypänneenä meidän pirttipöydälle ilman tuolien avustusta. Muutaman kerran jälkeen sekin sujui ja pienen pienet puomiesteetkin meni vaivatta kun ensin muutama kerran keppi sotkeutui jalkoihin, nopeasti tyttö kuitenkin hoksasi että kun jalkoja nostaa niin puomi pysyy paikoillaan.

Kepit oli se kohta missä omistaja oli vähän hukassa, toiseen suuntaan kepit oli aivan älyttömän vaikeat hahmottaa! Onneksi kurssi on myös hitaille ja kömpelöille nörteille soveltuva joten sain rauhassa hahmotella miten ne kepit nyt menikään.

Eniten koko touhussa ilahdutti se että meillä oli Sisun kanssa hyvä yhteys, sisu otti kontaktia ja silmin nähden nautti puuhastelusta. Rakennetaan ehdottomasti omat versiot esteistä kotiharjoitteluun. Huomautan ettei me todellakaan olla tavoittelemassa minkäänlaiseen kilpailutoimintaan agilityssä, mutta ehdottomasti aiotaan jatkaa omaksi huviksi harrastelua vielä kurssinkin jälkeen. Sisun kanssa on niin ihanaa puuhastella kun se keskittyy enemmän minuun kuin ympäristön hälinään.

Päätin myös ohjaajan kanssa keskusteltua ilmoittaa Räyhän mukaan. Siinä voisi olla oiva harrastus Räyhälle, niin kauan kuin harjoittelu tapahtuu aidatulla alueella jossa ei ole mahdollisuuksia kovin laajamittaisille kunnareille. Sisu toimii hyvin myös irti.

Mikä tärkeintä ja mitä sinne lähdettiin hakemaan eli hauskanpitoa, Sisu oli erittäin reipas ja rohkea!

Huomenna mennään näillä näkymin piipahtamaan Lohjalla tarkistuttamassa Räyhän silmät, polvet ja kuuntelemaan sydän.