Se iso kauluri ei ihan toiminut. Räyhä näytti jättimäiseen gramofoniin tungetulta raasu-russelilta. Onneksi sitä saatiin pienennettyä ja Räyhän säälittävä ilme piristyi silmissä. "Jes! En jää kiinni jok'ikiseen matonreunaan!". Räyhä on suhteellisen pirteä oma itsensä. Sisu koitti roikkua hampaillaan kaulurissa kiinni, ensin tutkailtua sitä hetken kauempaa.
Mitään suurempia muutoksia Räyhässä ei näy, se on asteen verran löysis, mutta muuten oma erittäin iloinen itsensä ja seuraa asunnon tapahtumia korvat tarkkana. Huomenna Räyhä köröttää isäni mukaan maalle rentoutumaan viikonlopuksi kun me tytöt ja Seba mennään taas näyttelyihin.
Sisu on kasvanut aivan älyttömästi sitten ensimmäisen Kaapelin näyttelyn. Ei niinkään korkeutta, mutta saanut vähän massaa. Nyt vielä huomenna trimmaamaan Sisu Toton luokse ja neiti on valmis vuoden viimeiseen näyttelyyn.
En kylläkään odota mitään sen suurempaa menestystä kuin edellisistäkään näyttelyistä, enemmänkin haen itselleni ja koiralle sieltä kokemusta. Edelleen kun omaan pienen esittämäskammon edelleenkin, vielä ennen ensimmäisiä näyttelyitä ei tullut kuulonkaan että olisin astunut jalallanikaan kehään. Nyt kyllä menen, mutta taidan pidättää kehässä aina hengitystä koska naamani väri muuttuu aina hassun punaiseksi...Ehkä tällä kertaa punerran vähemmän!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti