Riiviörusselit - Räyhän & Sisun blogi

Uusi blogi!

2011-04-02T01:12:00.000+03:00

Russelit muuttaa uuteen osoitteeseen:
http://rascalrusselit.blogspot.com/

Sisu ♥ Igloo

2011-03-29T13:34:00.001+03:00

Pentuja keväälle 2011!

2011-03-22T11:23:00.005+02:00

Pentuja odotetaan syntyväksi Toukokuun puolenvälin jälkeen ja olisivat luovutusikäisiä 7-8 viikon iässä.

Toto’s Tail’s Juicy Fruit ”Sisu” on astutettu uroksella Toto’s Tail’s Igloo viikolla 11.

Yhdistelmän sukutaulu KoiraNetissä.

Isä ja emä ovat molemmat karkeita sekä väriltään valko-ruskeita. Pennut tulevat todennäköisesti olemaan valko-ruskeita, karvanlaatu voi vaihdella karheasta aina sileään.

Molemmat vanhemmat on tarkastettu terveiksi silmistään ja polvistaan 08/2010
Sisulla on myös kuvattu terveeksi myös lanneselkä ja lonkat 03/2011

Kun näin Igloon Turun näyttelyssä Tammikuussa, tiesin heti, että tässä on sulho Sisulle. Se on ulkomuodollisesti erittäin sopiva Sisun kumppaniksi ja luonteeltaan sekä olemukseltaan tasapainoinen. Igloon näyttelyarvosana on erinomainen, sertin arvoinen. Sisu tullaan käyttämään näyttelyissä mammaloman jälkeen.

Sisu on luonteeltaan reipas ja tyyni pieni narttu, mutta tarpeen tullen siitä löytyy myös sisukas puurtaja joka antaa kaikkensa harrastusten parissa. Sisun kanssa harrastetaan aktiivisesti agilityä, tokoa sekä jäljestystä.

Pennut rekisteröidään asianmukaisesti ja ne luovutetaan, madotettuina, tunnistusmerkittyinä ja eläinlääkärin tarkastamina. Pennut myydään Kennelliiton kauppasopimuksella.

Jos olet kiinnostunut omasta russelista, ota yhteyttä sähköpostitse rascalrusselit@gmail.com tai puhelimitse 0407466383 ( paras aika tavoitella:17-22) / Anna (toistaiseksi ensiyhteydenotto sähköpostitse, sillä puhelimeni varastettiin viikko sitten. –kiitos!)

Päivitän pentusivut kotisivuillemme muutaman päivän sisällä!

Ellun koulutus ja kuulumisia

2011-03-19T18:07:00.005+02:00

Viime viikot on menneet aika rennosti, ollaan pidetty vähän taukoa treeneistä ja nautittu elämästämme lenkkipoluill ja leikkihetkien parissa. Kohta palatan taas harrastusten pariin, jäljestyskautta odotellaan innolla!

Oltiin pari viikkoa sitten Elina Jänesniemen tokokoulutuksessa. Paljon hyviä neuvoja saatiin matkaan ja paljon hyviä pointteja tuli myös muita harjoituskoirakkoja seuratessa. Jaska yllätti taas kuuliaisuudellaan, olen kai liian tottunut Räyhän vilkkaaseen olemukseen.

Parin kuukauden sisällä meillä onkin ihan hyvään tahtiin päiväkoulutuksia. Parin viikon päästä on taas russeleille suunnattu koulutus Vantaalla jonne menen Jaskan kanssa, siitä kaksi viikkoa eteenpäin Ellun tokokoulutus, johon osallistutaan myös Jaskan kanssa.

Huhtikuun lopulla taasen tehdä Räyhän kanssa hypyn tuntemattomaan, suunnataan yhden päivän agilitykurssille. Blogin seuraajat saattavat tietää, että Räyhä kuumuu uskomattomiin lukemiin, mutta Elina lupasi ottaa myöskin vähän kuumemman koiran kurssille, sillä Räyhässä on paljon potenttiaalia ja en aio heittää sen kanssa hanskoja tiskiin.

Joku saattaa huomata, että Sisu on tippunut harrastusten parista yllättäen pois. Neiti jää nimittäin mammalomalle, pentuja on toivottavasti luvassa toukokuun lopulla. En ollut aikeissa astuttaa Sisua vielä, vaan keskittyä ensin treenaamaan, mutta Turun näyttelyssä törmäsin erääseen hurmaavaan russeliherraan joka vei sydämeni mennessään. Uros oli myös rakennellisesti täydellinen Sisulle, sillä uros on matala, voimakasluustoinen ja sillä on vahva pää, sekä tietty luonne täyttä kultaa :). Nyt on myös sopiva väli omistaa aikaa pennuille, sillä ensi vuonna toivottavasti juhlistamme hevosvarsan syntymää ja seuraavana kesänä kuuntelemme mahdollisesti vaskikellojen soittoa.

Sanoin jo itselleni urosta etsiessä, että uroksen täytyy kolahtaa ja kovaa, ajattelinkin ettei sellaista urosta löydy ihan heti. Unohtamatta terveyttä, sukua ja rakenteellista sopivuutta yms. tärkeitä seikkoja, mutta tärkeää on myös ensivaikutelma. Nartulle tulee mielestäni valita uros, joka täydentää nartun puitteita ja toisin päin, mutta oma mielipiteeni on silti se, että vaikka uros olisi kuinka menestynyt näyttelykehissä ja kuinka "pop" hyvänsä, uroksen valinnassa tulee luottaa myös siihen "wau"-kertoimeen. Jos näen uroksen joka on sopiva partnaeri nartulleni niin tiedän sen heti. Se nauliutuu silmiini ja saa sydämmen tykyttämään, wau mikä uros! Sisulle valitun uroksen kohdalla kävi juuri näin. Meinasin pyörtyä kehän laidalle, kun näin komean sulhaspojan.

Tietysti tajusin heti juoksujen alettua, ettei ole yksiäkään näyttelyitä johon Sisulle turvallisesti ja mukavasti ehdittäisiin ennen synnytystä, joten näyttelyt saavat odottaa, kunnes pennut on lentäneet pesästä. Sisu on kuitenkin rakenteeltaan sopusuhtainen ja liikkuu kauniisti, joten näyttelyistä olisikin haettu laatumaininta vain pentuvälitystä ajatellen sillä onhan mulla toki itselläni silmät päässä ja osaan itse arvoida nartun rakenteellisen potentiaalin. Rakennekirjallisuuden, artikkeleiden ja kurssien ahmiminen ei ole toivottavasti siis mennyt hukkaan :).

Näyttelytuloksen puuttumisen takia joudutaan kategoriaan "Yhdistelmät, jotka eivät kaikilta osin täytä jalostusvaatimuksia." Joka on tavallaan ärsyttävää, koska Sisuun koirana on panostettu paljon niin terveystietojen, että harrastusominaisuuksien tiimoilta - tullaan jatkossakin panostamaan - ja kaikilta muilta osin yhdistelmä täyttää jalostusvaatimukset erittäin hyvin ja kyseessähän on vain yhdistyksen asettamia vaatimuksia listalle pääsyyn, mutta se pirskatin näyttelytulos!

Olin puolitosissani toivonut, että Sisu aloittaisi juoksunsa kuukautta myöhemmin, että ehdittäisiin vielä Lahdessa käymään, mutta tietenkään Sisu ei poikennut rytmistään, hyvä vaan, ei yhden näyttelytuloksen takia viitsi toivoa epäsäännöllisiä juoksuja.

Laitan muutaman kuvan uroksesta ja vähän infoa pentueesta pikimmiten sekä kotisivuillemme, että tänne blogiin. En ole vielä päättänyt täytänkö tämän blogin pentujutuilla, vai aloitanko kokonaan uuden, se jää nähtäväksi. Nyt soisi myös laittaa sormet ristiin, että kennelnimeni ehtii hyväksytyksi ennen pentujen rekisteröinti-aikaa! Lähetin ensimmäisen anomuksen jo vuosi sitten, mutta se katosi postin kierteisiin. Nykyinen nimi hyväksyttiin russeliyhdistyksessä Maaliskuun alussa ja nyt se matkaa eteenpäin kennelpoliittisessa koneistossa. Jos nimi ei kuitenkaan ehdi, pentujen nimen eteen saadaan lisättyä liite jälkikäteen. Rekisteriin pennut menevät oli kennelnimi hyväksytty tai ei.

Tässä vielä pieni läpileikkaus Elinan koulutuksessa Jaskan kanssa käydyistä asioista:

Harjoitus 1 - Perusasento

- Jos ei tule tuloksia, vaihda taktiikkaa pätee hyvin meidän perusasentoon. Koitettiin uutta tekniikkaa opettaa perusasentoa vanhan sijasta. Perusasennon opetus on aina ollut mulle itselle se hankalin, mutta Ellun näyttämä tapa helpotti huomattavasti ja toimi myös muihin koiriin. Räyhä ja Sisuhan ei nolosti edes vielä perusasentoa täysin osaa. Jaska 8kk sen sijaan juuri ja juuri.

Harjoitus 2 - Luoksetulo

- Vauhtiluoksetuloja. Tehtiin aika laaja kirjo erilaisia harjoituksia ja vaihtelevuuden tavoitteena on myös saada koira ylläpitämään kiinnostuksensa harjoitukseen, sillä se ei koskaan tiedä mitä kivaa olen tällä kertaa keksinyt. Tehtiin mm. vauhtiluoksetuloja palkkaamalla jalkojen välistä, luoksetuloja selin ja vauhtipalkkauksella. Jaska oli aivan innosta pinkeänä ja ympärillä oleva häly ei kiinnostanut enäää tippaakaan. Elina sanoi myös tärkeän pointin, että näytä koiralle miksi mun luokse kannattaa tulla, se motivaattori jona toimii Jaskalla kaninkarvainen dummy.

Harjoitus 3 - Ohjatun noudon alkeet

- Tämä oli meille ihan uutta. Jaska oppi hienosti alkeet ja tästä on hyötyä kuulemma myös agilitykentällä, vasen ja oikea käskyillä siis. Hauska harjoitus, jota varmasti pihamaalla harjoitellaan myös kevään mittaan.

Harjoitus 4 - Liikkeestä seisominen

- Ensin palkattiin reaktiosta, sitten viivepalkkauksella. Jaska tajusi jutun juonen hyvin ja saatiin muutama aika hyvä seisominen, vaikkei Jaska kestä vielä kauheasti välimatkaa.

Saatiin myös hyvä vinkki Jaskan haahuiluun kentällä, ideana saada koira olemaan valppaana omista liikkeistäni, sen sijaan, että mie kyttäisin kokonaan sitä. Jos Jarmo unohtuu haistelemaan, ampaisen salamana matkaan toiseen suuntaan palkaten siitä, että Jaska lähtee perään ja tulee luokse. Jaskasta tuli paljon tarkkaavaisempi joka ei ole temppu eikä mikään, sillä kuten kaikki russelit se lukee tarkasti ohjaajansa kehonkieltä. Hyvä pointti oli myös olla säästelemättä kehuja, kun koira tekee oikein, kehunihekyttä on ollut liikkeellä yllättävän paljon ja se, että ensimmäinen palkka on aina kehu.

Kun oppisi itse vaan renotutumaan ja elätytymään täysillä, asiat ei saa mennä liian vakavaksi puurtamiseksi!

Jäi tosi hyvä ja positiivinen fiilis! Ens kuussa uudelleen!

Luupin alla

2011-03-01T13:49:00.004+02:00

Käytiin eilen Sisun kanssa Viksun eläinlääkäriasemalla selkä (lanneselkä) ja lonkkakuvissa harrastuskäyttöä (agility) silmällä pitäen.

Selkä oli puhdas luusilloista yms. elikkä terve. Molemmat lonkat näytti hyvältä, oikea reisiluun pää olisi voinut olla inasen syvemmällä lonkkamaljassa, mutta ero oli todella minimaalinen ja muuten näytti oikein primalta. Laitan kennelliiton virallisen lausunnon ja tulokset tänne, kunhan ne joskus saapuvat.

Näin ollen agility harrastus voi siis jatkua ja voidaan siirtyä treenaamaan ihan "tosissamme", tietysti pieni pilke silmäkulmassa ;).

Ohjausharjoitusta

2011-02-05T21:55:00.004+02:00

Tehtiin viime keskiviikkona pientä ohjausharjoitusta agilitytreeneissä, se näytti tosi helpolta, mutta yllättään vaativaa se oli ja videoita jälikäteen katsellessa huomasi oman kehonkielensä tärkeyden, katekontaktin koiraan, rintamasuunnan jne. Tämä oli meille ensimmäinen ihan useamman esteen sarjassa suoritettu harjoitus.

Puran tämän harjoituksen tänne blogiin muistiin, että voin sitten hyödyntää tätä vielä joskus, minä kun tunnetusti unohdan kaiken aina samalla hetkellä kun tieto korvien välistä viheltää läpi ;).

Eli ensin purettiin ohjausharjoitus-rata osiin.

Eli aloitettiin ensin harjoittelemalla yksittäisenä nelos estettä eli kahden hypyn sarjaa. Sisulla oli taas tekemistä pitää jäät hatussa, kunnes saa lähtöluvan, mutta kunhan malttoi vetää henkeä tyttö kiisi sarjan sen kummempia kyselemättä läpi.

Seuraavaksi harjoiteltiin yhdistelmää 3. putki ja 4. esteet. Sisulla oli ihan sairas polte päästä palkintolelua tappamaan ja hyvä ettei kadonnut pieruna saharaan sillä minuutilla, kun silmä vältti. Ja on muuten nopea tuollainen pikkuhirviö! No, päästiin joka tapauksessa tekemään tätä harjoitusta pienen "jäitä hattuun" hetken jälkeen ja sujui mallikkaasti, Sisu imi kivasti putkelta suoraan sarjalle, kunhan muistin pitää rintamasuunnan oikeana, joka oli erittäin tärkeää, muuten koira sujahti sarjan ohi, sillä linja putkelta sarjalle ei ollut mitenkään suora.

Tämän jälkeen lähdettiin tekemään pätkää 1. putki ja 2. este. Muutaman kerran oli oma rintamasuunta taas minne lie ja Sisu porhalsi johteiden ohi ja kerran Sisu päätti tehdä tiukan u-käännöksen kohti lelua joka oli jäänyt edellisen estesarjan juurelle. Päätettiin tehdä niin, että muutaman kerran Sisua odotti palkka 2. esteen jälkeen jotta hiffaisi idean että palkka tulee aina suorituksen jälkeen.

Siitä lähdettiin sitten suorittamaan koko homma putkeen. Ensimmäinen yritys meni ehkä niin seinille, kuin yritys voi vaan mennä. Alku lähti hyvin ja 1. ja 2. este meni vaivatta, 3. putkella löin itse jo liinoja kiinni ennen putkea ja Sisu teki samat, lähtien sitten etsimään viimeeksi 2. esteen takana ollutta lelua ja koitti lähteä sitä jäljestämään...ja ei edes puhuta siitä, miten sekaisin olin elekieleltäni ennen 4. estettä...

Koirallakaan ei IHAN ajatus nyt ollut radassa vaan palkinnossa, mutta kurssin ohjaaja lohdutteli, että kyllä se siitä treenin edetessä lähtee iskostumaan, että palkinto odottaa radan suorituksen jälkeen ja pidemmälle edettyä, kun esteet ylittyy jo varmemmin ja itsenäisemmin voidaan alkaa siirtämään palkkaus niin että lelu on mun mukana ja palkkaan sen lopuksi.

Toinen yritys sujuikin sitten huomattavasti paremmin! Lähdössä hätiköin ja ohjasin koiran ihan kylmästi putken ohi, mutta sinne se imahti sitten toisella kerralla, muistin putken jälkeen katsekontaktin ja lähdin apinan raivolla varememmin elein kohti putkea ja sarjaa. Huomatkaa tuuletukset lopussa!

Olin kyllä tosi tyytyväinen suoritukseen, koska petrattiin selkeästi kahden ohjausradan välillä, nää oli meidän ensimmäiset ohjaus ja rataharjoitukset sekä koira toimi tosi hyvin irti, osalti tietysti sen iiihanaisen vinkuvan karvalelun ansiosta. Ensi viikolla harjoitellaa valssauksen alkeita, saas nähä millaiset spiraalit siellä kehittelen!

Vuoroa odotellessa mentiin pussia, joka on alkanut sujua mukavasti ja saatiin lupa harjoitella sitä itsenäisesti. Totuteltiin taas keinuun ja on oikeasti mieltä lämmittävää nähdä miten tottiksen ja agilityn aloittamisen jälkeen meidän hienohelmasta on kuoriutunut pieni tiikeri. Hyvä kun ei paukauttanut keinua alas nelitassuloikalla ja oli kyydissä kuin vanha tekijä. Oli myös tosi positiivista miten hyin Sisu rauhoittui myös kivasti nenäkontatkeihin suorituksen jälkeen.

Tässä vielä radat viedoina:

Tottista tuutin täydeltä

2011-02-01T20:11:00.005+02:00

Alkajaisiksi 6 kuukautta 3 viikkoa kasvukuvaa Jaskasta, toivottavasti pahin korkeuskasvu alkaa olla ohi ja pää (ja aivot) alkaisi kasvamaan ;).

Ostin tänään kuukausi-avaimen läheiseen agilityhalliin jolla saa harjoitella sydämensä kyllyydestä. Se ei ole lämmitetty, mutta paksut seinät pitävät jonkin verran kylmää poissa ja liukastumisvaara ei ole niin suuri kuin ulkona. Kolmen koiran kesken kun jakaa kuukausiavaimen hinnan niin se ei kovin paljoa kirpaise, Jaskan kanssa vasta tutustutaan hypyttömiin esteisiin, mutta halli kelpaa hyvin myös pienen pojan tottistreeneihin aikuisten russeleiden agitreenin jatkoksi, sillä ihan tuntia ei saada treenatessa kulumaan, pieniä hyvällä fiiliksellä ja leikin varjolla tehtyjä pätkiä.

Koitettiin jaskan kanssa vähän putkeen tutustumista, matalalle laitettuun pöytään ja A-esteen alastuloon. Vähän jännitti, mutta kokemuksen karttuessa varmasti rohkeuskin lisääntyy. Totesin, että tunnin vuoro on aivan liian pitkä aika tutustuttaa poikaa esteisiin kerrallaan, mutta välissä leikittiin ja tottisteltiin.

Jaskan kanssa on harjoiteltu vähän tottisjuttuja, perusasentoa, seuraamisen alkeita, jääviä. Perusasennon poika on ehkä hokannut parhaiten ja onkin edennyt siinä parissa harjoituskerrassa paremmin kuin hulivili-kaverinsa. Onhan se vielä hiomista vailla, mutta pienikin onnistuminen on riemun arvoinen!

Sunnuntaina 30.1 oli myös Nokialla Meirän Hallissa tehotottispäivä, katseltiin ja opittiin muiden suorituksista sekä oltiin omien koirien kanssa oppimassa.Jäi kyllä paljon käteen sekä tosi hyvä fiilis!

Räyhän kanssa saatiin aikaan ensimmäiset kunnon seuraamiset! Olin hieman ylpeä meidän hulivilistä, jonka en koskaan kuvitellut oppivan seuraamaan, ainakaan katsekontaktilla. Karvalelun kanssa se lähti ihan uskomattomaan imuun ja tarjosi hyvät katsekontaktit, tätä pystyi jo kutsumaan seuraamiseksi eikä kuola poskella namin perässä valumiseksi. Vielä kun muistaisin palkata oikeaan suuntaan!

Todettiin, että paras motivaattori koko revohkalle on nuo itse tehdyt karvaiset vinkuleludummyt, kyllähän ne nameista kiinnostuu, mutta niiden viretila on aivan erilainen sen lelun kanssa.

Sisulla jopa vähän turhan kova ja Räyhällä, jolla taas on aina ollut vähän turhan matala vire tottiksessa sillä saatiin sillä lelulla nousemaan juuri sopivaksi. Kaikilla kolmella käytetään myös klickeriä merkkaamaan se oikea hetki, kun ovat niin pirun nopeita, että kun ohjaaja sanoo "nyt!" niin ennen kun ehdin palkkaamaan hetki on jo mennyt tuhatta ja sataa ohi.

Sisullakin on seuraamisessa läpimurto ihan käsillä ja ollaan menty humisten eteenpäin, Sisu on lykännyt isompaa vaihdetta silmään viimeaikoina ja löytänyt ihan tajuttoman draivin treeneihin, kun käännytään treenikentän pihaa alkaa jo järkyttävä tohina käymään takaluukussa...Treenien ohjaajakin on pannut merkille Sisun huiman spurtin, joten eiköhän me tästä vielä ponkaista! Seuraamisessa tosiaan olaan ihan käsillä siinä, että saataisiin pienet palaset yhdistettyä kokonaiseksi liikkeeksi, tehotreeneissä kuitenkin löydettiin ihan uskomaton viretila neidille!

Jaskan kanssa otettiin jääviä ja etittiin oikeaa virettä, silläkin toimi lelu, mutta otettiin tekniikan vuoksi ensin nameilla ettei mene ihan ylikierroksille koko homma. Jaska lähti hommaan mukaan hyvällä asenteella, tosin sen reaktiot on vielä jokseenkin hitaita, mutta paranee joka kerta. Treeenien ohjaaja tykkäs tosi paljon Jaskasta ja siinä on ehdottomasti potentiaalia tottisharrastelukoiraksi, se on hyvin motivoituva ja alkanut löytää myös kunnon työvirettä sekä mitä enemmän sen kanssa harrastaa sen paremmin se on itse oppinut tarjoamaan aktiivisuutta sen sijaan, että olisi pasiivinen putkiaivo se on aktiivinen putkiaivo ;) Mutta putkiaivous on sen pelastus, koska toinen tollanen Räyhä olisi ehkä jo liikaa yhdelle meikäläiselle.

Tästä on hyvä jatkaa! Tuli huomattua, että koiran kanssa oppiminen on loputon taival ja aina kun yksi palanen loksahtaa kodalleen, toinen tarvitsee uutta asettelua. Mutta positiivisella ja huumoripitoisella asenteella mennään, ei ne treenit reenaamalla lopu ;). Käteen jäi super hyvä fiilis onnistumisista ja oppimisista sekä siitä, että koirat ei huutaneet odotellessaan kanssa treenaajien korvia verille vaan odottelivat hissukseen mökeissään!

Vaikka russelin luontoisten0 koirien (ainakin omieni) kanssa treenaaminen joskus vaatiikin hikeä ja puurtamista, sekä loputonta oveluutta nämä perhanan hienot onnistumisen fiilarit kyllä korvaa kaikki kentällä käydyt henkiset "olen unohtanut miten istutaan" kädenväännöt <3! On ne koirat upeita eläimiä!

Huomenna ois taas luvassa ohjatut agitreenit Sisulla, torstaina tottistreenit Räyhällä ja Jaskalla sekä perjantaina Sisulla itsenäinen reenipäivä hallilla! Ohjelmaa siis luvassa koko viikoksi, unohtamatta rentoutua aina välistä. Sunnuntaina suunnataan ihan isäntäporukalla Somerolle paimennusta katsomaan.

Koirien kuukausihuolto osa 1.

2011-01-27T16:27:00.003+02:00

Sisu ja Räyhä kävi taas eläinfysioterapeutti Kirsi Piispasen hierottavana. Räyhän symmetrinen ja pehmeä lihaksisto sai taas kehuja ja tuttu jumiutunut lanneselän lihan löytyi taas vasemmalta, jonka takia alun alkaen hierojalle suunnattiin ensimmäisllä kerralla. Hieronnalla ja veryttelyillä selkä on pysynyt hyvänä ja koira notkeana. Sisukin oli hyvässä lihaskunnossa ja silläkin pientä jumia lanneselässä. Tsekattiin molemmilta vielä jalkojen liikeradat sun muut ja hyvältä näytti!

Räyhäkin jaksoi jo loppua kohden rentoutua vaikka alkuun ei millään olisi malttanut olla paikallaan. Sisu tuttuun tapaansa valvoi hierojan jokaista liikettä, mutta loppua kohden rötkähti viltille autuaana, hierojasta Sisun valvonta oli hauska juttu, sillä se oli täysin rentona koko aja, vain kaksi jämäkkää silmää tapittivat arvostelevasti ;).

Tällaista! Ei siis mitään suurempia löydäksiä lihaksistosta ja maaliskuussa uudelleen! Koirien kuukausihuolto jatkuu Sisun trimmillä parin viikon päästä, mitähän tuon karvakasan uumenista löytyy?

Nenäkosketuksen alkumetreillä

2011-01-26T20:20:00.000+02:00

Tänään oli taas treenit ProCaniksella. Päästiin ensi kertaa tutustumaan kontaktiesteillä käytettävään nenäkosketukseen. Eli nenäkosketus on sitä, että koira tuistuvasti koskee nenällään etutassujensa välistä maata, kun takajalat ovat vielä esteen päällä. Tavoitteena on, että koira pystyy suorittamaan tehtävän huolimatta siitä, missä ohjaaja sijaitsee ja mitä ohjaaja tekee. Ajoitus on nenäkosketusta opettaessa tärkeä, joten klickeriä käytetään merkitsemään koiralle oikea hetki.

Koulutusmetodina käytetään sheippaamista. Klickeriä käytetään yleensä merkitsemään koiran tarjoama haluttu toiminto, tätä kutsutaan positiiviseksi vahvistamiseksi, sillä vääriin tarjottuihin toimintoihin ei reagoida. Kieltäminen ja naksuttelu eivät sovi samaan treenihetkeen, sillä kiellettäessä koira odottaa sinulta vastausta "no mitäs sitten?", sen sijaan että tarjoaisi itse liikkeitä.

Esimerkkinä tämän päivän harjoituksia:

Ensin palkattiin koiraa oikeasta asennosta A-esteen alastulossa eli siitä, kun etutassut ovat maassa ja hanuri esteen päällä. Palkkaus maahan etujalkojen väliin. Tässä kohtaa mulla pätki päässä, koska tungin melkein automaattisesti namin Sisun suuhun...

Sitten odotettiin, että Sisu alkaa tarjoamaan itse nenuaan kohti lattiaa, jolloin palkkaus. Aluksi edes pienestä nytkähdyksestä kohti lattiaa.

Jossain vaiheessa ohjaaja alkaa vaihtaa paikkaa ja asentoa, kuten seisten / istuen, mutta Sisun kanssa jäätiin harjoituskerran lopuksi vielä kosketusta harjoittelemaan niin, että olen sen edessä.

Sisu oppi homman yllättävän nopeaan, sillä ajattelin ensin että se vaan pomppisi menemään, mutta eipä! Aliarvioin taas mun liito-oravani! Klickeri onkin ollut meillä tosi suosittu opetuskeino, sillä mitä enemmän klikkailemalla opettaa sen "fiksummaksi" ja enemmän asioita itse tarjoavammaksi riiviöt on muuttuneet. Toki se on joskus hermoja raastavan hidsta, mutta kärsivällisyys palkitaan!

Uusi vuosi, vanhat kujeet.

2011-01-19T22:15:00.011+02:00

Jaskan ekat "oikeat" pentunäyttelyt Lohjalla on nyt takana! Jaska jaksoi odottaa myöhästelyistä huolimatta sen kummemin protestoimatta odottaa omaa vuoroaan ja käyttäytyi kehässä erinomaisesti kuusikuiseksi urosrusseliksi! Seisominen sujuu jo aika mallikkaasti. Olin tosi ylpeä pikku-miehestä! Mitään kummoisempaa menestystä ei tullut, toisaalta en sitä myöskään odottanut, sillä Jaska on vielä todella raaka moniin 9kk rajaa kolkutteleviin kilpailijoihinsa verrattuna. Onnea kuitenkin baby urosten luokkavoitosta totolaisen pojalle ja Jaskan velipojalle hyvästä kakkossijasta samaisessa luokassa!

Jaska sai kehuja tyypistään, hyvästä raajakorkeudestaan ja hyvistä takakulmauksistaan. Pää saisi olla voimakkaampi ja se varmasti saakin volymia ajan mittaan. Runkokin vaikuttaa pienen pään rinnalla vähän turhankin massiiviselta. Myös hännän kaartuminen selän päälle sai noottia, mutta pitäähän porsaalla saparo olla ;).

Muistan vieläkin Räyhän ensimmäisten ja ainoiden pentunäyttelyiden ainoan hyvän kommentin "Upea häntä!". Tuomarina Lohjalla toimi varsin miellyttävä pentunäyttelytuomari Pauliina Sjöblom, hän käsitteli koiria pöydällä reippaasti ja neuvoi ystävällisesti aloittelevia esittäjiä. Ja voin sanoa, että hemmetti soikoon, että jännitti olla taas kehässä!

Ilmoitin Jaskan ainakin nyt vielä Lohjan 19.-20.2 pentugeimeihin. Päästään taas harjoittelemaan kehässä pyörimistä!

Päästiin myös taas pitkästä aikaa treenaamaan TOKOa, pitkän sairastelu ja pakkasputken päätteeksi sekä flunssa että pakkasherra päättivät vähän höllätä otettaan. Ei olla juuri päästy viimoisen viiden viikon aikana treenaamaan, sillä sairastuin jo ennen joulua tukevaan influenssaan, mutta vuoden ensimmäisissä treeneissä pari viikkoa sitten päästiin treenaamaan seuraamista ja perusasentoa.

Sisu oli täynnä intoa ja sen treenifiilis lämmitti parinkymmenen asteen pakkasesta huolimatta. Sisusta on tullut tosi rohkea ja se hakee kontaktia hyvin. Oon tosi tyytyväinen miten tyttö on syksyn ja talven aikana kehittynyt ihan vain jo treeni-innoltaan. Saatiin taas hyviä vinkkejä jäävien treenaamiseen, jotka on aina olleet Sisu heikko kohta. Treenataan niin sanotusti leikin varjolla, eli hetsausta lelulla ja sitten käsky, palkkaus.

Sisu kuitenkin osaa myös olla todellinen russeli ja päätti unohtaa maahan käskyn kokonaan. Sori, en tiedä mitä tarkoitat! Siellä seistiin kuin tatit kymmenisen minuttia muistelemassa mitähän se maaha käsky piti sisällään, lopuksi kuitenkin tehtiin aivan järkyttävän hyvä luoksetulo joka jätti hyvän maun suuhun treeneistä. Pienet tahtojen taistot kuuluu asiaan, kun russeleiden kanssa harrastetaan.

Jaska pääsi myös ensimmäistä kertaa ihan oikeisiin treeneihin ja pärjäsi tosi hyvin. Jaskan kanssa on toistaiseksi treenattu kotona maahan ja istu käskyt sekä peruskäskynä että jäävinä. Myös perusasennon ja seuraamisen treenaus aloitettu pikkuhiljaa. Jaska treenaa reippaasti ja jaksaa keskittyä yllättävän hyvin asioihin. Aloitetaan treenailua kuitenkin tosi varovaisesti pienissä onnistumisen pätkissä, sillä en halua kyllästyttää pentua heti kättelyssä ja kokevan treenin pakkopullaksi.

Räyhän kanssa palattiin taas lähtöruutuun, joka Räyhän kohdalla oli sinäänsä odotettavissa näin pitkän treenitauon ja Räyhän luonteen huomioon ottaen. Lähdettiin treenaamaan seuraamista myös leikin varjolla, eli ensin seuruatan sitä herkun kanssa edessä, vaivihkaa siirrän koiran sivulle ja siitä pieni pätkä seuraamista -> palkkaus / sivulle tultua käsky istumaan/perusasentoon -> palkkaus. Kiinnostus pysyi kivasti yllä, eikä Räyhän kiinnostus ehtinyt missään vaiheessa lopahtaa. Sen pitämisessä joskus joutuukin tekemään aika pirkuleesti töitä. Mutta toisalta pidän ja nautin haasteista, russeleiden kanssa jokainen onnistuminen tuntuu tosi upealta vaikka ne eivät mitään "oikeita" tokokoiria olekkaan.

Tänään alkoi myös agilitykurssi ProCaniksella, aloitettiin ihan alusta käymällä alkeiskurssi uudelleen viime kerran jäätyä kesken juoksujen takia. Tykkään tosi paljon ProCaniksen kouluttajien hyvistä ja selkeistä koulutusneuvoista. Huomasin taas Sisun saaneen paljon itseluottamusta Jaskan tulon jälkeen, sillä mimmihän oli ihan tulessa! Silmät vaan paloi kun karvainen vinkulelupatulla kaivettiin esiin. Sisu oli, kuin pieni tiikeri!

Harjoiteltiin tänään keinun painamista alas ja keinumisen liikkeessä olemista, rengasta, putkea sekä kahden esteen hyppyä. Sisulla oli (taas) vähän ongelmia odottaa lupaa hypätä estesarja, mutta musta se on huomattavasti positiivisempi "vika" kuin, että joutuisin koko ajan yllyttämään koiraa olemaan kiinnostunut. Saatiin ohjeeksi harjoitella lelun kanssa odottamista niin, että heitän lelun -> odotus -> vapautus ja lelun saaminen toimii palkkana. Aikaa ja matkaa erikseen treenaten. Toimii vähän, kuin siivittäjänä treeniä vaativiin jääviin tokossa.

Putki ja rengas meni kuin vettä vaan. Sisu tuntui myös muistavan vielä kontaktien jujun, vaikka innostuksesta jouduinkin sitä vähän rauhoittelemaan. Ajatella, pyysin sisua rauhoittumaan! Yleensä se on Räyhä jota täytyy pyytää pistämään jäitä hattuun. Kyllä tää on ehdottomasti Sisun laji. Kontatktikin oli hälinästä huolimatta hyvät, russeliksi tietenkin ;).

Mun uusi treeniliivikin saapui tällä viikolla. Se on ihan perus musta Berran Pro Light Koulutusliivi, jossa selässä russelin siluetti, jotta ihmiset osaavat palauttaa kaikki karanneet kurittomat riiviöt meikäläiselle...Ompelin siihen vielä itse pari tarranauhaa ja se on bueno! Ainoa huono puoli on sen pituus, se on aavistuksen liian pitkä selänpituudeltaan, mutta muuten juuri sopiva!

Päätin myös olla laiska ja varata Sisulle ajan ihan oikealle trimmaajalle nypittäväksi. Jotenkin tuo karvavuori tuntuu juuri nyt ylitsepääsemättömältä, joten vien neidin paikallisen Mustin&Mirrin trimmipäivään ja yritän ylläpitää trimmin sitten itse. Myös hierojalle on varattuna aika ensi viikolle.

Että tällaista tällä erää! Tässä pari kuvaa päivän agitreeneistä, mieheni ei oikein ymmärtänyt tarkennuksen saloista, mutta pääasia, että on jotain katseltavaa!

Toivotus uuteen vuoteen!

2010-12-28T00:08:00.002+02:00

Toivotamme onnellista sekä menestyksekästä vuotta kaikille! Pitäkää pilke silmäkulmassa!

Sitä sun tätä!

2010-12-22T16:32:00.006+02:00

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa täältä Mäntymäestä. Kaikki alkaa olla valmiina muutaman päivän rauhoittumiseen. Rauhoittuminen tässä talossa tarkoittaa sitä, että pysytellään muutama päivä ihan kotosalla ilman treenejä ja muita menoja.

Koirille on paketoitu muutama vinkuva pehmolelu ja possun saparo pusseihin jotka on helppo repiä silpuksi muiden availlessa lahjoja. Lahjapapereiden silppuaminen tuhannen päreiksi onkin varmaan koirien mielestä joulun kohokohta.

Ajattelin, että nyt olisi sopiva kohta kerrata vähän kuluneen vuoden tapahtumia, sillä varmaankaan ennen uutta vuotta olen liian ähkyssä kirjoittaakseni tänne mitään ;).

Viime vuosi alkoi vähintään yhtä kovissa pakkasissa, kuin tämä vuosi on lopuillaan tarjonnut. Alkuvuonna kiertelimme Sisun kanssa viimeiset pentunäyttelyt läpi ja jättäydyimme sitten näyttelyistä tauolle muiden harrastusten pariin.

Heti alkuvuodesta aloittelimme Räyhän sekä Sisun kanssa agilityssä alkeiskurssilla. Molemmat tykästyi lajiin, mutta ehkä enemmän aiheesta innostui Sisukas jonka kanssa lajin parissa jatketaan varmasti vielä myöhemminkin.

Keväällä kävimme Räyhän kanssa ohjatun ja erittäin antoisan jäljestyskurssin Nuuskulassa, Porvoossa. Sieltä saaduilla eväillä jälkiharrastus jatkuikin ykkös-juttuna läpi kevään ja kesän. Molempien koirien kanssa on päästy jo vähän haastavampiin jälkiin, vaikkakin kevään tulle aloitellaan taas iisimmin. Mäntymäki tarjoaa paljon hyvää jälkimaastoa ihan kotiovella.

Ennätyskuuma kesä meni kotosalla lojuessa, juurikaan harrastuksissa ei joidenkin harvinaisten viileiden aamujen/iltojen jälkitreenejä lukuunottamatta. Koirat kaivelivat pihalle luita säästöön ja nauttivat auringosta varjon alla.

Sisu ja Räyhä löysivät myös uimisen ilot, joille eivät ole ennen juuri lämmenneet ja lauttaranssa tulikin käytyä aina silloin tällöin. Sisun mielestä erikivaa oli kuplien puhaltelu nenällä vedenrajassa :).,

Elokuussa palattiin takaisin "ruotuun" ja aloitimme sekä agilitykurssin ProCaniksessa että TOKO kurssin Elämystassuilla Reija Purasen opissa jossa olemme edelleen kurssilaisina ja etenkin Räyhä yllätti meikäläisen täysin. Molemmat koirat ovat edenneet hienosti ja toimivat kivasti kentällä, tietenkään meidän meno ei ole mitään palveluskoira tasoa vaan perus veikeää russelimeinkiä ;)

Syksyllä laumamme sai myös uuden jäsenen, josta onkin blogista saanut jo lukea.

Mitäs sitten ensi vuonna? Tokotreenit jatkuvat ainakin kevään ajan ja toivottavasti mahdumme taas uudelle Agility kurssille Sisun kanssa. Keväällä paneudumme taas jäljestykseen jo hieman tavoitteellisemmin, haaveissa siintää MEJÄ koetulos...! Tokossa tavoitteenamme on saada paremmin haskaan alokasluokan liikkeitä, tosin ei koetulos mielessä. Jaskan kanssa kierrellään varmaan muutamat kehät ja aloitellaan MEJÄn parissa, unohtamatta rentoutumista Mäntymäen metsäpoluilla.

Sellaista! Ja sitten vielä koiramainen hyvää joulua toivotus:

Hyvää joulunodotusta!

2010-12-09T22:37:00.002+02:00

Kuvapläjäys!

2010-12-09T21:49:00.002+02:00

Pitäkää hatustanne kiinni, nyt tulee pläjäys!

Yhteiskuvia

Jaska 5kk poseeraus

Pakkasta pidellessä!

2010-11-28T21:20:00.000+02:00

Heipparallaa! Vaihteeksi ollut muutama viikkoa taukoa taas kirjoittelussa. Aika kuluu tosi nopsaan treenaillessa ja taloa lämmitellessä. Toko treenit on nyt olleet tauolla pari viikkoa, mutta Joulukuussa pitäisi taas jatkua uudessa ryhmässä. Räyhän ja Sisun tavoite on saada kaikki ALO luokan liikkeet sujumaan edes perusvarmasti. Molempien koirien kanssa on löydetty omat motivaattorit ja lisäpotkua on saatu tunnetila harjoituksilla. Kotiin on myös viimein saatu valaistus meidän treenikentälle ja talvi-iltojen itsenäiset treenit voivat siis jatkua pimeän tullenkin. Kiitos tästä taas isälleni!

Jaska on nyt ollut meidän luona viikon kyläilemässä ja jäi nyt vielä toiseksi viikoksi siskoni työharjoittelun takia. Jake on sulautunut joukkoon hyvin ja paljon on treenattu laumaelämän kiemuroita. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa kehässä harjoittelemassa, tosin ihan Match Shown mekreissä. Jaska esiintyi reippaasti -14 asteen pakkasesta huolimatta, liikkui nätisti ja seisoi harjoitusmäärään nähden loistavasti. Tuloksena punaisten neljäs sija! Erityisesti arvostan sijoituksta siksi, että tuomari katsoi paljon koiran esiintymistä ja handlaustaitoja. Kokemuksena tämäkin pennulle kultaa kalliimpi.

Suunnataan Tammikuussa ensimmäisiin virallisiin pentunäyttelyihin Turkuun harjoitusmielessä. Muiden koirien kanssa ei ole suunnitteilla näyttelyhommia, keskitytään tokoilemaan ja ageilemaan. Keskitymme treenaamaan ja yrittämään pakkasesta nauttimista. Palaillaan taas asiaan!

Jaska 4 kuukautta 2 viikkoa.

Juoksuilua

2010-10-24T16:37:00.007+03:00

Aika on taas kulunut hurjaa vauhtia ja alkaa olla taas pari viikkoa edellisestä kirjoituksesta. Työt ovat painaneet niskaan vähintään yhtä kovaa, kuin epämääräinen kuumetauti joka valitettavasti osui vielä yksiin Sisun juoksujen kanssa. Olihan tyttö niitä enteillyt jo muutaman viikon, joten yllätyksenä juoksut eivät tietenkään tulleet.

Parhaan tärppipäivät vain osuivat sairastumiseni kanssa yksiin jolloin Räyhällä sekosi nuppi totaalisesti sillä vähään jäänyt treenaaminen ja muu aktivointi saivat Räyhän suorostaan räjähtämään käsiin. Täytyy kyllä sanoa, että oli varsin rasittava viikko.

Toisaalta en voi koira syyttää siitä, että on liikaa energiaa minun sairasteluni takia ja se täytyy suunnata Sisun ahdisteluun, mutta toisalta odottaisi aikuiselta leikatulta urokselta vähän järkeä. Toisaalta asiat selittää yksi lause; se on terrieripoika. Sanoinkin miehelle, että taisivat klinikalla vain siirtää pallit aivojen kohdalle ja heittää sen rusinan roskiin...

Tilanne kuitenkin helpottui, kun pääsin takaisin tolpilleni ja treeneihin. Ensimmäiset treenit oli tietty aivan järjetöntä hohkottamista ja tohelointia, mutta Räyhis antoi kuitenkin välähdyksiä siitä työskentelystä mihin se parhaimmillaan kykenee.

Sain tokosta taas hyviä vinkkejä Räyhän rauhoittelemiseen. Onneksi Räyhä onkin nyt ollut parhaimmalla käytöksellään niin kauan kuin muistan, joten kaippa tällaisen parin viikun pinna-kireellä jakson kestää aina silloin tällöin.

Nyt loppujuoksut onkin sujuneet ihan rauhallisesti, tosin sovittiin äitini kanssa, että tehdään vaihtokaupat ja Jake matkustaakin tänne ensi juoksuiksi Räyhän seuraksi jos vaikka sattuu käymään niin, että osuu taas flunssa-aaltoon ja muutenkin mukavampi kaikille olla ilman jatkuvaa houhotusta. Seuraavia juoksuja odotellaan nykyisellä juoksuvälillä maalis-huhtikuuksi.

Räyhä on siis käynyt Sisunkin puolesta treeneissä ja ne on sujuneet ihan mallikkaasti, jos poisluetaan hohkotus. Räyhä on suorittanut pyydetyt asiat näppärästi ja innostunutkin aina välillä. Mukava nähdä Räyhä innoissaan työnsä parissa kun saadaan energia kanavoitua suoraan tekemiseen eikä ensin flegmatisoida koiraa ja sitten vasta yritetä treenata.

Räyhän kanssa agilityssä on treenin alla palava halu päästä palkintoleluun käsiksi eli aktiivisuustason nosto (tai jotain siihen suuntaan) ja tokossa paikallaan makuu matkan kanssa, seuraamisen sivulla olo ja yleensä lähellä olo, niin etten aseta omalla kehonkielelläni liikaa painetta.

Koitin pitää tätä blogia teenipäikkynä, mutten ehdi (saa aikaiseksi) kirjoitella tänne heti joka treenin jälkeen ennen kuin unohdan kaiken joten varmaan hankin jonkun pienen vihkosen myös ajamaan asiaa ja sieltä voin sitten kopsailla tänne treenikuulumisia.

Mutta hypätäänpäs aikaa ennen juoksuja, muutama viikko sitten käytiin ihmettelemässä maailman menoa Äetsän Seudun Koirakerhon mätsärissä. Räyhä ja Sisu oli molemmat mukana, sekä Untamo. Oltiin liikenteessä sukulaisporukalla, sillä tädin miehen vanhimmainen halusi koittaa esittää koiraa. No ihan hyvinhän se meni, vaikka yllätyin siitä miten paljon kaikki riippuu oikeasti händleristä sillä Räyhä esiintyi kuin vanha konkari kun Sisu taas esitti pomppukuvioita ja haahuilua.

Sisu nautti taas esiintymisestä ja tytön reipasta ravia kehuttiin, Sisu taisi olla punaisten neljäs vai sinisten, kumpi nyt on se "huonompi" väri ja Räyhä sinisten neljäs. Oli ihan hauska kokemus, sillä olen aikaisemmin käynyt vain virallisissa näyttelyissä.

Palatakseni takaisin nykyaikaan tämä viikonloppu on ollut varmasti Räyhän mieleen sillä rotikkalappari tyttö Manteli kävi meillä yökylässä ja kaverukset leikkivät ensin viisi tuntia ulkosalla ihmisväen haravoidessa pihaa ja sitten lenkkeillen joten uni maittoi illalla! Ja näyttää maittavan edelleen, sillä tänään Räyhis oli pitämässä vahtia puusavotassa.

Keskustelin myös isäni aka rakennusmestari kanssa koirien juoksuaitauksen uusista aidoista, nykyiset vihreät omenapuuverkot tuskin kestävät talven yli ja jäävät ensimmäisten lumien alle, joten korkeammat ja metalliset on nyt haussa. Mitään oleskelutarhaa ei kys. aitauksesta tehdä, sillä luulen, että destruction trio kaivaisi itsensä pihalle sieltä alta aikayskikön, ne tarhat on ehkä sitten joskus tulossa erikseen. Nyt haetaan vaan koirapuistomaisempaa turvallisempaa aidattua treeni ja revittelytilaa. Ensi viikolla kolahtaa palkka tilille joten ehkä silloin käydään hommiin. Alkaa olemaan vaan jo vähän kiirus!

Mutta löpinät sikseen ja lenkkipoluille, palaillaan! Keskiviikkona olisi sitten eläinlaumallakin hieroja, saas nähdä kuinka jumissa meidän gigolo ja rakkauden kohde on, emäntä on ainakin niin juntturassa että huomenna voi olla tiukkaa päästä ylös sängystä puusavotan jälkeen :)

Ensikohtaamisia

2010-10-17T11:28:00.002+03:00

Nyt on Jaskan ensiviikonloppu täällä Mäntymäessä takana. Räyhä ja Sisu otti pikkuisen hyvin vastaan. Räyhä tapansa mukaan oli haljeta innosta ja Sisu lämpeni tulokkaan leikkeihin hitaasti, mutta varmasti ensin nuuhkittuaan ja tutkittuaan pientä hetken. Kukaan koirista ei osoitanut mitään agression merkkejä, toistaiseksi ainakaan. Toki pienelle näytettiin heti oma paikkansa, mutta hyvin isovelimäiseen tapaan.

Pien kävi myös rokotuksella ja eläinlääkäri kehui kovasti avointa ja rohkeaa luonnetta, sekä pienen kykyä ottaa asiat rauhallisesti vastaan. Jaska muistuttaakin kovasti Räyhää, mutta hitusen pienemmällä aktiivisuustasolla. Itsekin tykästyin kovasti Jaskan luonteeseen ja toivon sen sellaisena säilyvän. Pieni pippurisuuskin tuli esiin eläinlääkärin aulassa, kun Jaska innostui aivan silmittömästi huoneeseen saapuneesta toisesta koirasta, jonka kanssa ei kuitenkaan voinut mennä tutustumaan. Askel kerrallaan kuitenkin päästiin toisen koiran ohi ilman haukkumista samalla harjoituksella mitä tehtiin myös Sisun ja Räyhän kanssa pienenä.

Perjantaina Jaksa pääsi myös ensi kertaa tallikoiran arkeen tutustumaan, kun käytiin ponien kanssa turussa valmennuksessa. Jaska tutustui reippaasti uusiin heppatuttavuuksiin ja seurasi estetuntia kiinnostuneena enkkuviltin lämmöstä katsomossa. Kovasti on siis puuhasteultu ja leikitty viikoloppuna ja tutustuttu pienen koiran arkeen mm. harjoittelemalla rauhallista käytöstä tassukarvoja siistiessä jne.

Tässä taas pieni kuvakimara:

Tervetuloa Jaska!

2010-10-13T00:11:00.004+03:00

Russelismi on tarttuva ominaisuus ja russelikärpänen onkin nyt puraissut sisartani niin pahasti, että reilu kaksi vuotta minun russeliharrastustani katsottuaan hän päätti, että haluaa liittyä joukkoon iloiseen.

Tai no, onhan nuo pitkään puhuneet oman riiviön hankkimisesta, mutten ole suostunut hankinnassa auttamaan ennen kuin ovat täysin varmoja, että haluavat kolmannen pyörän tähän laumaan. Kuitenkin meidän eriskummallisen seurustelukulttuurin takia joka sisällyttää tiiviisti yhdessä vietetyt viikonloput sekä lomat muu perhe on ollut mukana molempien koirien koulutuksessa joten russelia uskalsi heille suositella.

Joten saanen esitellä, Toto's Tail's Lione, eli Jaska! Tai ainakin Jaska oli nimivaihtoehtona menossa, kun viimeeksi asiaa kysyin. Enivei, tästä veijarista tulee toivottavasti Räyhän sidekick ja sisareni harrastelukaveri sekä laumamme täysivaltainen jäsen.

Pitäkää siis hatustanne kiinni ja varautukaa kuvaryöpyihin! Ehkä tulette joskus jopa nauttimaan sisareni kirjoittamista blogi-entryistä, who knows kuinka kovasti russelikärpänen on tyttöä purrut ;)!

Sitten palatakseni takaisin aiheeseen harrastukset, Räyhis yllätti miut taas täysin tokotreeneissä. Ajattelin, että Sisun juoksujen takia Räyhän keskittyminen olisi retuperällä vielä treeneissäkin ja alkuun näyttikin siltä, mutta heti kun päästiin tositoimiin kaikki vouhotus katosi ja jätkä keskittyi ihan älyttömän hyvin seuraamiseen, ihmisjoukon keskellä seuraaminen oli vähän epäilyttävää Räyhän mielestä, mutta se teki silti työtä käskettyä.

Ai että olin iloinen! Räyhä on edistynyt tosi kivasti. Sisulla nyt on julkisista treeneistä nyt pinei tauko juoksujen ajan, mutta Sisukin ottanut hienoja edistys askelia.

Ja vielä pari kuvaa Jaskasta:

Harrastuksia

2010-10-06T20:52:00.004+03:00

Tänään oli ensimmäinen päivä agilityssä ProCaniksen kurssilla, vähän jännityksellä menin kurssille, mutta ainakin tämänkertainen ohjaaja oli hyvä ja tilat tosi mukavat. Tosin oli pieniä vaikeuksia löytää sinne, sillä löysin hurjat neljä kappaletta samannimisiä teitä ;).

Noo, löysin kuin löysinkin perille ja harjoiteltiin tänään taivutettua putkea, puomia ja tutustuttiin keinuun. Se on Sisulle eri jännä paikka. Kaikki meni kuitenkin pienen alkukankeuden jälkeen hyvin ja vanhat asiat muistui mieleen ja vähän uuttakin opittiin. Sisun kanssa otettiin käyttöön palkkauskulho (sillä oli joku hienompikin nimi, mutta unodin!), että saadaan tyttöä irti mun kädestä.

Treeneistä jäi hyvä mieli, koiralle haettiin hyvää fiilistä ja neuvot oli toimivia. Oli oikeasti kiva huomata, että tehtävä parani kerta kerralta. Huomenna voidaan jatkaa samalla hyvällä mielellä tokoon. Olen viihtynyt tosi hyvin Elämystasujen kurssilla :). Räyhän kanssa harjoitellaan tällä hetkellä erityisesti paikallaan makuun kestävyyttä eri häiriöissä ja aloitellaan seuraamista.

Viime kerralla keskityttiin leikkimiseen ja koirien aktiivisuus/vireystason nostattamiseen leikillä. Mulle oli tosi yllätys nähdä, että niinkin moni koira ei leiki edes itsekseen, sillä meidän apinat leikkii suurimman osan ajasta jolloin ovat kotona. Molemmat leikkii sekä ihmisten kanssa, yksin, että keskenään. Mutta oli ihan hauska nähdä, miten koiraa saa "opetettua" leikkimään. Räyhä ja Sisu porotti menemään kuin vanhat tekijät, mutta lelun tuonti emännälle on vähän vielä hakusessa Sisulta joskin vahvistuu koko ajan.

Pari päivää sitten, väsäsin Räyhälle myös pitkästä aikaa jäljen. Räyhä ajoi sen perinteiseen reippaaseen, mutta työskentelevään tahtiinsa. Jos vain muistaisin käydä ostamassa verta, saataisiin tehtyä muutama verijälkikin ennen talvitaukoa. Miten yhden purkin ostaminen voi olla niin hankalaa? Tai siis ostamisen muistaminen. Talvesta puheen ollen, ilmoittauduttiin myös Elina Jänesmiemen pariin koulutukseen ensi vuodelle!

Tällaista tällä kertaa! Ensi viikolla Sisulla onkin sitten elämänsä ensimmäinen trimmaus-aika jonkun muun käsissä kuin miun tai toton.

Hyvä spotti!

2010-10-04T21:15:00.001+03:00

Kuulumisia ja sen sellaista.

2010-09-25T14:33:00.002+03:00

Syksy tekee tuloaan, ilmat viiletä ja illat pimetä, mutta se ei meidän menoa haittaa. Muutama päivä viikosta sujuu tokotreeneissä ja muuten treenataan kotona, vaikka kiire painaakin töissä aika lailla. Tokossa on oppinut paljon uutta koirista ja niiden reagoinnista eri harjoituksia opetellessa.

Käskyissä tosiaan päätettiin siirtyä englanninkielisiin versiohin, jottei mene sekaisin arkielämän käskyjen kanssa, esim. tokoseisonta on stay ja maahanmeno down, sillä maahan käskyllä Räyhä menee istumisen kautta maahan.

Tokoon ollaan oikeastaan otettu käyttöön kokonaan uudet käskyt, sillä jos esimerkiksi arkielämässä käytetyt ohjaavat käskysanat, eivät välttämättä sovi sellaisenaan tokokentälle. Näin minimoidaan myös mahdolliset käskyn väärinkäsitykset koiran osalta. En välttämättä käyttäisi kotona käytetyistä sanoista edes sanaa käsky, sillä nyt kun molemmat koirat on vähän aikuisuneet on kotona sanattelu enemmän ohjaamista, kuin käskemistä.

Jatkuva käskeminen ottaa ennen pitkää voimille. Toki meillä vielä välillä ei:tkin lentää ja olen edelleen se sama jämäkkä emäntä, mutta koulutus ja sen mukana tullut helppo hallittavuus tuo tietyllä tapaa noille kahdelle tietynlaista vapautta, kun asioista ei enää tarvitse vääntää.

Nyt ollaan käyty treeneissä pääosin Räyhän kanssa, sillä torstaisin on tullut milloin mitä menoa. Molemmat koirat on tosi erilaisia ohjata, Räyhä oppii kaiken uuden todella nopeasti, muttei jaksa kiinnostua montaa toistoa. Sisulle menee uudet asiat jakeluun hieman hitaammin, mutta Sisu on ehdottomasti toistojen kuningatar, teletappimainen "jee, uudestaan!" huuto raikaisi pitkin tokokenttää, jos Sisu osaisi puhua.

Molempien kanssa asiat tehdään leikin varjolla, harjoitusten välissä leikkimistä yms. koska jomman kumman kyllästyessä homma lässähtää kasaan kuin pannukakku. Ehkä eniten reeniä vaativat asiat lähtee kuitenkin emännästä, kuten oma kehonhallinta jne.

Syksyn tullen tulee myös haasteita ilman-alasta ja tässä kohtaa täytyykin pysähtyä miettimään muutamaan asiaa, Räyhähän ei voi laittaa tokokentällä napaansa maahan jos se on märkä tai kylmä, joka nyt ei ole mitään utta, ainahan se on ollut tuollainen. Tuuhea karvapeite kyllä suojaa tuulelta ja tuiskulta, muttei pienen pojan mahanalausta.

Enkä totta puhuen minäkään perus paljaana kylmässä maassa istuisi, ainakaan vapaa-ehtoisesti. Tässä kohtaa meikäläinen joutui kelaamaan tehdäänkö tämä nyt niin, että koiralla on kivaa vai raa'asti ilman esimerkiksi mattoa vai vatsaa suojaavaa vaatetta koska kyllä koiran pitää mennä maahan vaikka talvipakkasille, koska tokoilua tämä on!

Mutta. Myö tehdään tätä oikeasti ihan hauskanpidon normeissa, joten minä tyttö suuntaan ostamaan pienen kynnysmaton poitsun navan suojaksi. Viime kerralla Räyhältä vähän lässähti muuten sikahyvin mennyt tokotunti siihen että ei oikeen tuo napa pysynyt maassa, mielenkiintoisen version maahanmenosta kyllä tarjosi :D.

Kun toinen niin yrittää, mutta kun ei vaan voi kun napa jäätyy! Ehkä olen vähän pehmeä tässä asiassa, mutta muistutan itseäni ettei me etenkään Räyhän kanssa harrasteta tokoa minkään koetuloksen toivossa, vaan ihan aktivointina niin homman voi pitää miellyttävänä.

Eilen tuli myös tieto, että päästiin mukaan paikalliseen koulutusyrityksen (kartan sanaa koirakoulu...) agilitykursseille joka alkaa jo Keskiviikkona, kurssia kyllä odotan innolla! Tosin oma kunto voisi olla parempi, mutta eiköhän se tässä syksyn aikana nouse. Toivotaan! Sauvat odottelevat jo varustehuoneessa ja tuulipukukin putkahti eilen postista...

Tällaista tänään. Palataan asiaan!

Jaskarusselin iloja ;)

2010-09-11T22:48:00.001+03:00

Täystuhon merkkipäivä

2010-09-02T00:14:00.002+03:00

Onnea ihanan raivostuttava Räyhänaattori 2-vuotta! Emäntä kiittää mm. kaikista totaali nolauksista kuten äänen availusta Järvenpää-Helsinki junassa, mukavista onnistumisista ja ylpeydenaiheista kuten kevään jälkikurssi, lukuisista tilataideteoksista ympäri asuntoa ja hyvin lämmitetyistä peitonalusista ♥

Räyhä yllättää osa 101

2010-08-30T21:21:00.003+03:00

Tänään aloitettiin Räyhän kanssa tokoreenit Elämystassuilla. Räyhä oli rauhallinen, jopa vähän turhankin rauhallinen ja teki pyydetyt liikkeet nätisti pyydettyä, välillä harhaili nenä metsän ihaniin tuoksuihin, mutta Räyhä-suorituksesksi tämä oli erittäin hyvä!

Tänään harjoiteltiin seuraavia juttuja:

Luoksetulo: Meni älyttömän hyvin, reipas ja eneriginen. Jäi tosi hyvä fiilis, sillä luoksetulo ei aina ole ollut Räyhän vahvin laji.
Seisomasta maahan meno: Räyhä osasi jo hyvin istumasta maahan menon, päätettiin liittää seisomasta maahan menoon uuden käskyn: Down.
Seuraaminen: Kotona seuraa ok. Kentällä taukkuili, keskittyminen herpaantui aavistuksen liikaa toisen koiran haukkupurkauksesta Räyhää kohti. Vahvistetaan tätä leikin varjolla vielä kotona ja uus yritys ensi viikolla reeneissä.

Huomasin Räyhästä sen, ettei tokoleluksi sovi sille vain tokoa varten ostettu lelu. Sen täytyy olla joku ällöttävistä kuolan kuluttamista räteistä omasta kopasta, sillä Räyhä saa kovimmat innostukset sellaisista leluista, uusi lelu on kuin tyhjä paperi. Tylsä.

Käskyasioita täytyy myös miettiä. Ohjaan koiria pääosin äänellä kotona joten mietittiin jos otettaisiin käyttöön englanninkieliset käskyt tokoreeneissä, silloin ne ei menisi vahingossakaan sekaisin arkitottiskäskyjen kanssa. Kuten seiso käsky on jo käytössä näyttelyissä otettiin tokoseisonnalle käsky stay.

Tässä vielä pari kuvaa:

Tokoa reenaamassa ja Piitu kyläilemässä!

2010-08-26T20:31:00.002+03:00

Piitu ja Eno tulivat ilahduttumaan meidän viikkoa. Piitu tarjosi reipasta lenkkiseuraa ja pääsi myös kokeilemaan jälkikoiran hommia.

Tänään aloitettiin tokoreenit Elämystassuilla. Olin itse ihan rättiväsynyt jo treeneihin meneessä ja olin aina välillä ihan tuuliajolla. Perusasennon treenaus sujui ihan mukavasti, Sisu edelleen reagoi jonkin verran miun kehonkielen luomaan paineeseen joutuessani vähän kumartumaan neidin ylle kun harjoitellaan perusasentoon tulemista mutta homma vahvistuu kerta kerralta, kun muistan vaan oman kehonkieleni.

Seisominen ja istuminen meni hyvin, istumisissa pitää vaan muistaa olla tarkkana kärsivällisyyden kanssa että neiti jaksaa istua. Ja maahanmeno...voihan russeli sentään. Jos koira osaisi näyttää keskaria, tää olisi ollut se hetki. Sisu ei ole ikinä kiukutellut maahanmenossa tai missään muussakaan liikkeesä, mutta nyt ilmeisesti lähestyy juoksu tai uuden paikan tuoma rohkeus kokeilla emännän hermon kestävyyttä ja pituutta ajettiin koetukselle. Pitkän "eevk"-keskustelun jälkeen Sisu viimein otti makuun. Kaiken mahdollisesti aiheuttamansa päänvaivan Sisu kuitenkin korvasi aivan mahtavan energisellä luoksetulolla!

Olen ihan tyytyväinen, pieniä askelia eteenpäin otettiin ja muutenkin jäi hyvä mieli, vaikka väsymys painoikin rankasti. Huomasinpa myös sen, että Sisunkin mielestä lelu ja leikki on parempi palkka kuin nakki tai lihapulla. Ensi Maanantaina mennäänkin sitten Räyhän kanssa...!

Pari kuvaa treeneistä:

Meikäläinen täysin tuuliajolla.

Epämääräistä harjoittelua.

Terveystarkastus 17.8

2010-08-17T23:04:00.003+03:00

Sisu (Toto's Tail's Juicy Fruit) tarkastettiin tänään Per Axelssonin toimesta:

Polvet 0/0, sydän ja silmät OK!

Myös Sisun sisko Manta tarkastettiin terveeksi!

Teoreettistä

2010-08-12T20:39:00.003+03:00

Tänään oli toko-kurssin ensimmäinen kerta, eli teoria. Ohjaaja vaikutti asiansa osaavalta ja puhutiin, että mahdollisesti voisin osallistua kursseille myös Räyhän kanssa. Olisi jo mukava päästä kokeilemaan ja harjoittelemaan liikkeitä. Kotiharjoituksiin ei kuitenkaan ruveta, sillä Sisulla on pohjalla muutaman kuukauden tauko minkään sortin reeneistä eli on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä ohjaajan silmä alta ilman itse keiteltyjä maneereja.

Ohjaaja suositteli treenipäiväkirjaa, jollaisena tietty blogi varmaan tulee toimimaan, mutta älkää huoliko, ei miusta tule takakireetä tokoilijaa tekemälläkään. Teoriasta jäi käteen muutama mietteenaihe kuten se mitä toivon Sisun kenttäkäytökseltä; Saako tervehtiä muita ennen treeniä tai sen jälkeen, saako tervehtiä ohjaajaa kentällä, miten ollaan suoritusten välillä, istuen, maaten vai ihan vapaasti jos ei olla autossa.

Tietty rutiini pitäisi päättää ja alkaa sitä toistamaan treeneissä, enää pitäisi päättää mikä se rutiini olisi. Vapaasti odottelu olisi tietysti helpoin emännän hermoille (kjeh kjeh), mutta toisaalta toivoisin, että Sisu odottelisi vuoroaan kentällä istuen tai maaten ja ehdoton juttu on se, että Sisu saa leikkiä ja sosiaalisoitua vasta parkkipaikalla treenien jälkeen.

Tokon tiimoilta pääsee myös shoppailemaan. Pitää myös teettää Sisulle tokoiluun lenkitön hihna ja käydä ostamassa joku pelkästään reenejä varten suunnattu palkkauslelu. Naksutin ja namipussi vyölle löytyykin jo.

Odotamme siis innolla treenien alkua!

Elokuu on tokokuu!

2010-08-10T18:17:00.004+03:00

Jännää!

Kuplia metästämässä!

Käytiin viikko sitten koirien kanssa vähän kahlaamassa Sastamalassa, tässä pari kuvaa. Torstaina menen ilman koiraa ensimmäiseen tokotreeniin, jossa tehdään ryhmäjako ja käydään läpi asioita, ensi viikolla ollaan Helsingissä terveystarkastuksissa joten jää treenit välistä, mutta parin viikon päästä päästään kunnolla treenaamaan ja 27. päivä mennään myös Elina Jänesniemen kaksituntiseen tokokoulutukseen, elokuu on siis varsinainen tokokuu. Agilitykurssille suunnataan hieman myöhemmin syksyllä.

Odotellaan innolla, että päästään vähän reenailemaan rennohkon lorvailu kesän jälkeen :)! Nyt on myös asunto saatu Äetsästä, aivan vanhempieni pienen tilan naapurissa joten lenkkeilyjä ja puuhailuja voi huoletta jatkaa omilla tiluksialla. Myös poneilla on luvassa menoa ja meininkiä, sillä ne muuttavat viikonloppuna uuteen, täysin uudenkarheaan talliin ja aloitellaan valmentautuminen viimeinkin, sillä kesä on mennyt paarmoilta helteeltä ja ötököistä pakoillessa.

Nyt on alkaneet ilmat toivottavasti viiletä, joten uskaltaa aloitella reenaamisen ihan toden teolla, unohtamatta pientä pilkettä silmäkulmassa!

Kasvua

2010-08-03T00:49:00.005+03:00

Sisu 1 vuotta 2 kuukautta

Olen edennyt Sisun trimmiprojektissa hieman, se tuntuu olevan todellinen ikuisuusprojekti näillä helteillä ja hieman tekemistä vielä on. Olemme kuitenkin petranneet huomattavasti esittämisharjoituksissa ja Sisu seisookin huomattavasti ryhdikkäämmin nykyään.

Käytiin viikonloppuna myös seuraamassa russeleiden luonnetestiä ja Sebastian reippaana miehenä myös autteli buffassa, oli mielenkiintoista seurata testiä, mutta loppuun asti emme voineet jäädä, sillä jalkapallon kokoinen ampiaispesä hieman hermostutti tätä amppari-allergista. Ehdottomasti seuraavaakin tilaisuutta koitetaan päästä seuraamaan ja ehkä joskus Räyhäkin saataisiin mukaan.

Vietämme vielä muutaman viikon Äetsässä hevosten vahtina jonka jälkeen palataan ainakin hetkeksi Helsinkiin mm. Russeliyhdistyksen silmätarkastuksee johon osallistuu myös Sisu ja sisko Manta. Tuloksia jännitellessä! Mitään näyttelyhommia ei olla vielä suunniteltu tälle syksylle, ehkä mennään, ehkä ei. Katsellaan nyt. Jälkikurssille ollaan osallistumassa Sisun kanssa Syyskuussa jos emme ole vielä saaneet asuntoa Äetsästä :).

Koirat työssään

2010-07-26T00:35:00.003+03:00

Sunnuntaista luvattiin viikon viileimpiä päiviä, joten päätin illansuussa vetäistä riiviöille jäljet lähimetsään. Tuloksena kaksi onnistunutta suoritusta ja iso rakko kantapäässä. Räyhä teki hyvän suorituksen huolimatta Uunon yllätys-ilmestymisestä jäljelle. Jätkä oli ehkä vähän kiireinen, mutta teki hyvää työtä varsin kuivassa ja tuulisessa maastossa. Pidinkin jäljen lyhyenä, taatakseni onnistumisen taas pitkästä aikaa, sillä helteet on rajoittanet jälkitreenejä jonkin verran.

Sisu oli taas illan tähti, osoittamalla vahvaa kiinnostusta, keskittynyttä ja rauhallista työskentelyä omalla vuorollaan. Olin taas niin ylpeä pikku neidistä, kun neiti rohkeasti pyyhälsi pitkin metsää jäljen perässä. Pikku hiljaa kokeillaan vähän pidempää jälkeä, tosin tälle viikolle on taas luvattu järjettömiä helteitä, joten katsellaan mitä saadaan aikaiseksi, vai meneekö ensi viikkoon. Mutta ei nyt valiteta, kohta on taas -30 astetta pakkasta! ;)

PS. Rotumme sai tänään ensimmäisen jälkivalion, riiviöremmi onnittelee lämpimästi!

Vieraita

2010-07-23T19:45:00.004+03:00

Ilmat on vähän viilenneet ja ollaan viimeinkin päästy taas kunnolla lenkkeilemään, on jo sen verran viileää ettei koirat läähätä kieli jalkojen juuressa koko ajan. Viime päivinä meillä on myös kyläillyt muutama koiravieras, nyt kun aamupäivät tosiaan ovat sen verran viileitä että kelpaa telmiä. Keskiviikkona meillä piipahti naapurin rotikkalabbismixi sävyttämässä Räyhän ja Sisun leikkituokiota, kerrankin joku joka leikkii yhtä vikkelään kuin Räyhis!

Tänään Mäntymäessä poikkesi Sisun sisko Manta. Sisu oli niin innosta piukkana, että välillä intoutui haukkamaan vähän liikaakin, onneksi systeri muistutti neitokaista aina silloin, kun desipelit alkoivat rassaamaan. Räyhä oli myös innoissaan uudesta leikkikaverista ja varmasti poiketaan jossain kohtaa Vihdissä vastavierailulla!

Paljoa muita sattumia ei tässä ole kerennyt tapahtua, koitetaan nauttia aurinkoisista päivistä ja tankata aurinkoa talven varalle!

Kesäkuulumisia

2010-07-09T01:10:00.004+03:00

Kuukausi on taas hujahtanut ohi ilman, että olen ehtinyt / jaksanut blogia päivittää, sillä päivät tuntuvat juoksevat ohi niin nopeasti, ettei sitä edes huomaa. Ollaan oltu koirien kanssa maalla ja nautittu auringosta, Helsinkiin palataan näillä näkymin syksyllä, ainakin joksikin aikaa. Maaseudun kutsu on sen verran voimakas, että voipi olla niin, että perustamme toisen "päämajan" tänne Satakuntaan.

Meillä piipahti viime viikolla hieroja, joka hieroi Räyhän ja Uunon. Räyhän lihaksisto on hyvä ja symmetrinen, mutta tyypillisiä terrieri-jumeja löytyi. Positiivisena tuloksena hieronnasta oli russelipompun katoaminen. Kotiinviemisiksi saatiin myös venyttelyohjeet. Sisu menee hierojalle myöhemmin syksyllä.

Viime viikot ovat sujuneet aika laiskasti, kiitos kovien helteiden, lenkkeilykin on ollut pääosin iltahommia. Eilen tein lyhykäisen jäljen illansuussa, Räyhä meni taas kuin juna ja jälki tuntui loppuvan täysin kesken. Kesäisiä kuvia yritän pistää, kunhan pääsen paremman internet-yhteyden ääreen.

Minä lähden satakuntaan, vaihdan farkut verkkarihousuun!

2010-06-09T20:48:00.002+03:00

Kesä tuli ja riiviöt lähtivät maalle hevosten matkassa. Tässä muutama kuvanen.

Myöhästyneet onnittelut!

2010-06-02T00:02:00.004+03:00

- Onnea Sisulle ja muulle J-pentueen sisaruksille 1-vuotispäivän johdosta! -

Welcome to the jungle, we got fun and games.

2010-06-01T23:57:00.003+03:00

Kesä ja kärpäset - ainakin melkein.

2010-05-24T21:03:00.004+03:00

Hetkellinen kesä saapui, ainakin hetkeksi. Blogi on taas jäänyt vähän taka-alalle työ, hevos ja koirulikiireiden varjoon. Vietetiin viikko maalla 12-17.5 ja saatiin nauttia ihanista keleistä. Räyhän kanssa tehtiin pari laahausjälkeä, mutta tuntuu, että kaikki jäljet menee vähän liiankin helposti. Täytyy käydä seuraavalle reissulle ostamassa purkki verta, jotta saan tehtyä vähän vanhemman jäljen, en viitsi "arvokasta" hirvenjalkaa jättää yöksi Äetsän metsiin, se on lähes satavarmasti aamulla nyysitty.

Sisukin pääsi kokeilemaan ensimmäisen jälkensä, ai että olin ylpeä meidän pikku tylleröstä! Sisu terävöityi heti hajulle päästyään ja seurasi jälkeä, kuin kokeneempikin tekijä. Olin NIIN iloinen, miten Sisu osoitti jälleen monipuolisuutensa.

On ollut hienoa nähdä miten itsenäisestä ja nokkelan omapäisestä nuoresta neidistä kasvoi näinkin miellyttävä harrastuskaveri, joka ottaa kontaktia ja työskentelee mielellään. Tosin mukana aimo-annos "katsokaa mua kun mä meen!" ja tekemisen-energiaa ehkä enemmän kuin sitä taian hohtoista miellyttämisen halua. Sisun kanssa työskenteleminen on aivan erilainen nautinto kuin Kivipää-Räyhän, joka tosin on vanhemmiten ja kovan työn tuloksena. Molemmilla koirilla toimii eri motivaattorit, ne oikeat motivoijat ja lajit pitää vain löytää. Räyhälle vaan kaikki piti nassikkana vääntää vähintään junankiskosta, mutta vanhemmiten vaiva on onneksi kantanut hedelmää.

Russelissa rotuna on upeinta se että pienestä pennusta, joka luulee omistavansa koko maailman kasvaa loppupeleissä kuitenkin suhteellisen pienellä vaivalla reipas ja monipuolinen harrastuskaveri. Kyllähän joskus tuntuu, että tekisi mieli repiä hiukset päästä, mutta hevosten kanssa ikäni touhuttuani olen onneksi oppinut vetämään henkeä ja yrittämään uudelleen.

Ai niin ja Sisun vuoden ensimmäiset juoksutkin on nyt juostu ja perjantaina juhlitaan Sisun 1-v synttäreitä, niin se aika juoksee! Koitan aktivoida itseni päivittelemään blogia vähän useammin täst edes.

Ihmistä etsimässä

2010-04-28T23:56:00.004+03:00

Oltiin Räyhän kanssa Tiistaina ekalla ihmisjäljellä. Räyhällä kesti hetken päästä alkuun ja kaveri oli vähän ihmeissään, mutta pääsi sitten jyvälle nopeasti. Ilmaisi löydetyn ihmisen hyvin jo vähän kauempaa ja sai palkinnoksi emännältä ja haettavalta isot rapsutukset. Oli tosi mukavaa! Täytyy kokeilla tätäkin kotona. Ostettiin Nuuskulasta myös hirven vasan jalka laahausjälki hommiin.

Työtilaa Räyhälle.

Räähis vauhdissa.

"Kadonnutta" tervehditään hännän heilutuksilla.

Kuvat isompina täällä.

Jälkikurssilla II

2010-04-22T11:59:00.003+03:00

Eilen päästiin koittamaan Räyhän ensimmäinen verijälki ja koira vaan lensi jäljen päästä toiselle kirsu maassa, tuntui että jälki loppui kesken, muttei uskallettu kovin vaikeaa jälkeä ensimmäiseksi vereksi tehdä erittäin tuulisten olojen takia, mutta Räyhä pääsi nopeasti jyvälle tuulen kaappaamasta jäljestä. Ensi kerralla päästään kokeilemaan ihmisjälkeä.

Oli myös todella mukavaa seurata muiden koirien työskentelyä; ongelmanratkontaa ja reaktioita jäljen päässä olevaan ihmiseen, jotka vaihtelivat hyvin suuresti. Tänään väsään myös Sisulle kotipihaan pienimuotoisen jäljen nyt kun aurinko tirkistelee jo pilvien lomasta :)

Se täydellinen jälkiliina

2010-04-17T12:29:00.003+03:00

Kuten aikaisemmassa postauksessa käy ilmi, ollaan innostuttu MEJÄstä aika kovasti, nyt kun liina on kovemmalla käytöllä alkoi naruliina tuntua tosi inhottavalta käsissä ja se piti pistää vaihtoon, niinpä hankittiin erään ryhmäläisenkin käyttämä pvc päällysteinen nylon liina. Se on tosi mukavan tuntuinen käsissä ja siitä saa hyvän otteen. Etsiminen oli aika hankalaa, sillä oranssia versiota en meinannut löytää mistään, mutta Börjes Kotimäeltä onneksi löytyi :)

Räyhä ja Sisu sai molemmat myös uudet valjaat, jotka tosin ei ole vielä saapuneet. Merkkiä Kusse&Kutta. Räyhälle valittiin musta Huomiovaljas ja Sisulle marjapuuron väriset tyttövaljaat, mutta varmaankin Sisulle hankitaan myös huomiovaljaat jos jälkihommat natsaa.

Kevät on saapunut kylmään pohjolaan

2010-04-14T13:45:00.004+03:00

Heissan pitkästä aikaa! Kevät on kulunut niin nopeasti etten ole kerennyt edes kirjoittelemaan kun olen touhunnut ympäriinsä. Lumet on sulaneet pois yllättävän nopeasti sen määrään nähden ja kevään allergiakausi on lyönyt naamalle kuin märkä rätti, silti pyritään pitämään lippua korkealla!

Tänään käytiin Räyhän kanssa ensimmäistä kertaa Nuuskulassa Sebastianin kera ja mukavaa oli! On nautinto katsoa työskentelevää koiraa ja uskokaa tai älkää, ehkä ensimmäsiä kertoja elämässään Räyhä keskittyi sataprosenttisesti! Uusi haju oli jännittävä, mutta hyvin kaveri jäljellä pysyi ja laahasujäljen päästä löytyi tuoksukas peuran koipi. Ensi kerralla siirrytään verijälkeen ja jossain vaiheessa toivottavasti ihmisjälkeäkin päästään kokeilemaan :).

Tämä taitaa nyt olla se meidän laji Räyhän kanssa, jälkitouhut on kolahtaneet kovempaa kuin mikään muu tähän mennessä Räyhän kanssa koitetuista harrastuksista. Nuuskulassa käyty kurssi antaa eväät itsenäiseen jälkiharrastukseen ja kys. paikassa järjestetään välillä myös ohjattua treeni-iltoja. Äetsän metsät pääsee hyvään käyttöön ;>.

Sisun kanssa koitetaan myös kevään aikana päästä jäljelle, mutta varmaankin tämän neidin kanssa satsataan kesällä agility-juttuihin. Ei mitenkään kovin tosissamme, mutta ehkä joskus pienenä haaveena on että Sisu pääsisi jonkun radan starttaamaan, mutta tuskin minun ohjaamanani. Kesä varmaankin vietetään ihan yleisen hauskanpidon merkeissä agi-esteiden parissa.

Mitä näyttely rintamalle kuuluu, tuskin vie Apustus (vai mikä se nyt olikaan) showhun Sisua, mahdollisesti piipahdetaan Järvenpäässä harjoitusmielessä ja seuraavat näyttelyt sitten vasta Kesäkuun lopulla. Antaa tyttösen rauhassa kasvaa ja kehittyä.

Kasvamisesta pästäänkin huteralla aasinsillalla seuraavaan aiheeseen mistä piti mainita blogissani kasvattamisesta, tai oikeastaan kennelnimestä. Olen jonkin aikaa miettinyt kennelnimen hankkimista itselleni tulevaisuutta varten, nimenomaan kaukaista tulevaisuutta varten kun minulla joskus on ne hyvät kantanartut takataskussa. Ja kun puhun tulevaisuudesta, puhun useista vuosista. On siis vielä paljon aikaa vierailla jokaisella luennolla ja kurssilla jonne rahat riittävät ja oppia paljon utta watch and learn tekniikoilla. On muuten yllättävän tehokas.

Ajattelin vain mainita asiasta näin ohimennen ettei kaveripiirini vedä kahveja väärään kurkkuun tai kaadu tuolilla keinuessaan persiilleen kun näkee minut anottavien nimien listalla Koiramme-lehdessä. Säästyn yhdeltä rasittavalta odotusprojektilta sitten kun aika on kypsä.

Eipä tässä sen kummempia turinoita tähän väliin, palataan astialle.

Niks Naks!

2010-03-25T23:18:00.003+02:00

Kävin tosiaan alkuviikosta, vai oliko se viime viikolla? No, enivei, olen tässä muutaman päivän harjoitellut naksuttimen käyttöä. Vahvistanut jo-osattuja liikkeitä ja opettanut pari uutta sisulle jotka Räyhä osasi jo ennestään:

- Maahanmeno
- Katsekontakti sanalla "Katso" (tämän myös Räyhälle)
- Paikallaan olo emännän mennessä kauemmaksi

Naksuttimen avulla on tosi mukava opettaa kaikenlaista ja sen hankinta myös motivoi opettamaan.

Olen viime päivinä trimmaillut myös koirien villiintynyttä karvapehkoa, aina pienissä pätkissä. Sisun karva on nyt tosi hyvässä kuosissa, se on karkea ja suhteellisen siisti. Räyhästä ei voi sanoa samaa, sen karva töröttöö vähän minne sattuu, mutta perus siistiminen sillekkin on tehty. Annettakoon Räyhän renttu-look anteeksi, sillä pari törrökarvaa ei jäljellä paina.

Niks Naks

2010-03-21T00:37:00.002+02:00

Kyllästyttyäni siihen että kaksi nimeltä mainitsematonta koiraa nyrsivät namien hajustamia huppareiden taskuja, päätin hankkia tällaisen:

Tietysti vihreänä, sekä naksuttimen, sekin maastonvihreänä ;> Hurtan nami-pussia ei tarvitse kiinnittää vyöhön vaan kiinnitysvaihtoehtoja on enemmän kuin yksi, joten se lähti mukaan. On mukavaa että samaa namipusia voi käyttää niin farkkujen kuin coretexienkin kanssa eikä tarvitse aina olla vyölenkkejä.

Olen monilta kavereiltani kuullut kehuja naksuttimesta, joten hommasin itsellenikin sellaisen. Raportoin tuloksista myöhemmin!

Räyhän pihaleikkejä

2010-03-19T15:55:00.000+02:00

Nautittiin tänään Riiviöiden kanssa auringonpaisteesta pihalla. Lumihanget kaivettin täyteen kuoppia ja jahtausleikkejä harjoitettiin. Äetsän pihaan on vedetty koirile juoksunaru jossa koirat ovat aina sen aikaa kun puuhastelemme omiamme pihalla eikä silmä riitä niitä 100% ajasta vahtimaan, en uskalla ottaa riskiä että koirat karauttavat matkoihinsa ja jäävät auton alle. Lisää kuvia täällä.

Menokas kevät

2010-03-16T23:39:00.003+02:00

Olen innostunut ihan toden teolla tänä keväänä kehittämään itseäni ja riiviöitäni. Molempien koirien kanssa käyty agilityn peruskurssit hyvällä menestyksellä ja Sisun kanssa jatketaan kyseistä lajia heti kun tyttö täyttää vuoden. Räyhä keskitty kevään enemmän nenänkäyttöönsä.

Molempien koirien kanssa agikurssi sujui mainiosti, Sisun kanssa agiminen oli suoranainen nautinto, sillä Sisu ottaa vahvasti kontaktia ja silminnähden nautti esteillä työskentelystä. Räyhä ensi kertojen kouhkaamisen jälkeen meni kaiken reippaasti ja lahjomatta, erityisesti Räyhän mieleen oli tunneli, puomi ja estesarjat. Räyhän motto agikentällä oli: Tekemisen ilosta!

Räyhän kanssa Huhtikuu kuluu keskiviikkoisin jäljestyksen peruskurssilla, jota odotetaan intopiukkana! Räyhä osallistuu myös joukko kyynär-, lonkka- ja selkäkuvaukseen Mevetissä kevään aikana. En epäile Räyhällä mitään vikaa, vaan silkasta meilenkiinnosta aion sen kuvauttaa.

Sisun näyttelykalenteriin kuuluu ainakin 23.5 järjestettävä Helsingin KV, halua olisi myös osallistua Järvenpään kaikkien rotujen näyttelyyn 30.5 sekä Kotkan KVseen 20.6. Tietysti russeleiden erikoisnäyttely ja terri-eri kutkuttaisivat, mutta katsellaan nyt ja ne eivät ihan enää kuulu kevään ohjelmaan vaan menevät kesän puolelle. Tampereen KVhen aion suunnata ilman koiraa jos pystyn ihan vaan katselemaan russeleiden kehää.

Itseäni kehitin sen verran että kävin kasvattajan peruskurssin. En maininnut tästä juuri kellekkään, koska en halunnut antaa kuvaa että olisin ryhtymässä jonkinlaiseen kasvatustoimintaan. Ei, ei ja vielä kerran ei. Ei tällainen keltanokka vielä koiria rupea kasvattamaan.

Kävin kurssin puhtaasta mielenkiinnosta sekä saadakseni pohjaa tiedoilleni koiran jalostuksesta, kasvattajan velvollisuuksista ja siitä mitä nartussa tapahtuu tiineyden aikana jne. Olen tähän asti ollut enemmän erikoistunut hevosten lisääntymiseen, tietenkin kurssin luennot olivat vain pintaraapaisu tietouteen, mutta tästä innostuneena on kova halu oppia lisää. Täytyykin maksaa myöhästymisvelkani kirjastoon *virn*. Mutta toivottavasti hevosmaisia vauva-uutisia voin jakaa tämän blogin puolella jossain välissä ;>

Kurssi oli antoisa ja opin paljon uutta, luennoitsijoina toimivat Mats Holmberg, Nina Menna, Anette Relander ja Heidi Rubin. Kurssin järjesti Helsingin seudun kennelpiirin terrierijärjestö ja kurssijohtajana Pia Keskimaa. Todistuksen sain myös käteen.

Olen suunnitellut parille luennolle osallistumista kevään aikana, mutta niistä lisää myöhemmin, nyt täytyy painella petiin.

Maaliskuun aurinkoa

2010-03-14T22:35:00.005+02:00

Käytiin Sisun ja Seban kanssa yhtenä kauniina Maaliskuisena päivänä juoksentelemassa pellolla, kuvausmielessä. Tässä pari onnistuneinta otosta. Kuvat klikkaamalla isommiksi, lisää kuvia täällä!

Koiraystävän muistolle

2010-03-11T23:18:00.002+02:00

Räyhän leikkikaveri ja parhaan ystäväni koira tolleriuros Ricky lähti paremmille metsästysmaille 11-03-2010 jo lähemmäs kymmenvuotiaana. Maailman on nyt yhtä nallekarhua köyhempi paikka.

Huomio!

2010-03-04T21:16:00.000+02:00

Käykää vilkaisemassa ja allekirjoittakaa jos koette asian yhtä tärkeäksi :>

http://www.adressit.com/sukoka

Kuvakimara

2010-02-25T22:49:00.002+02:00

Terkkuja taas täältä maalta, kaunis ilma on hemmotellut meitä ja Räyhä etunenässä ollaan kaikki ulkoiltu kyllästymiseen asti. Räyhä kävi aamusella hiihtolenkillä sisareni kanssa ja puuhasteli koko päivän sisällä että ulkona. Nyt poitsu makaa raatona sängynpohjalla. Maalla olo on kyllä tehnyt hyvää niin emännän kuin koirien hermoille. Myös Räyhän bestis Uuno on maalla ja iso lauma ihmisiä vahdittavaksi.

Tässä pari julkaisematta jäänyttä kuvaa.

Sisu 9kk

2010-02-25T22:46:00.001+02:00

Agia ja landeilua

2010-02-23T19:55:00.003+02:00

Oon ollut tosi laiska kirjoittelemaan viime viikot, johtuen sitkeästä flunssasta ja sitäkin sitkeämmästä työmäärästä. Kaikenlaista ollaan kyllä ehditty koirien kanssa puuhailla, Räyhän kanssa käyty agilityssä ja nautittu talvisäästä. Sisu on kasvanut hirmuisesti ja odotellaan innolla että tyttö täyttäisi vuoden, että päästäisiin jatkamaan ohjatussa agilityssä.

Räyhä on ollut tosi reipas, lopettanut suurimman kouhkaamisen ja menee tehtävät suurempia kyselemättä. Rengas on ollut Räyhälle kaikista vaikein, oikeastaan ainoa vaikea este tähän mennessä. Kepit taas on minulle hankalin. Nyt ollaan maalla rentoutumassa, takaraivossani on alkanut kyteä ajatus hankkia Räyhälle vetovaljaat ja opettaa poika vetämään pientä pulkkaa, myöhemmin pienellä painolla. Täytyy tilata Räyhälle valjaat ja ryhtyä tuumasta toimeen!

Tekemisen ilosta!

2010-02-07T12:30:00.004+02:00

Jos Räyhän ensimmäinen kerta agilityssä oli varsin keskittymiskyvytön, niin toinen kierros kurssilla oli suoranainen menestys. Alusta alkaen Räyhän kanssa pystyttiin olemaan muiden seassa kentällä ilman että Räyhä rehasi ympäriinsä tai ulisi muiden perään.

Ohjaajan kanssa naureskeltiin kun Räyhä ensin nuuhki kaikki paikat läpi, sitten täräytti halutun esteen ihan onnessaan ja mikään palkka ei kelvannut. Hää tekee tekemisen ilosta ja emännän kehut riittää hyvin palkaksi. Räyhälle agikenttä tuntuu olevan suuri ja hauska seikkailu, niin kuin koko elämä. Pussiinkin se jäi ensin nuuhkimaan ja jatkoi sitten reippaasti matkaa. Jokainen asia on nuuhkaisun arvoinen, myös esim. agilityradan ikkunanpielet piti nuuhkia hyvin läpi.

Koko homma oli mennyt niin hyvin että uskaltauduin päästämään Räyhän irti kentälle. Uskomatonta, mutta totta, Räyhä otti heti kontaktia ja meni radan haahuilematta! Huimaa edistystä sitten viime kerran kontaktittoman riehumisen!

Olin ihan rätti treenien jälkeen, ensin jännitin että miten tällä kertaa menee ja toki treenien aikana täytyy Räyhän kanssa aina puuhailla jotain muuta omien vuorojen välissä, kuten temppuja ja pitää huomio itsessään. Kiinnostavana oleminen kuin 7 muuta koiraa oleminen on aika uuvuttavaa! ;> Ehkä me ollaan sittenkin kehityskelpoisia!

Pentuagissa osa III

2010-02-01T19:02:00.000+02:00

Tänään oli viimeinen kerta pentuagi-kurssia, Sisu oli taas älyreipas! Meni renkaan ja puomin varmasti ja rohkeasti, sekä pienen radan aivan älyhienosti! Mamma oli taas ylpeä pienestä mussukastaan. Tässä pari kuvaa jotka saa klikkamalla isommaksi.

Lumileikkejä

2010-01-31T14:31:00.001+02:00

Eilen yöllä satoi taas aimo kerros lunta. Sehän Räyhälle sopi. Sisun mielestä lunta on jo vähän liikaakin, mutta Räyhä viihdytti itseään kaivautumalla hankeen ja pöllyttämällä lunta leikkisästi.

Liitin tähän viimoisia kuvia 20D:llä, sillä uusi kamera saapuu tiistaina. En ole jaksanut edes puhdistuttaa kennoa kuten kuvasta näkyy. Pahoittelen siis kuvien surkeahkoa laatua, mutta halusin jakaa tänne Räyhän inspiraation lumeen. Kuvat saa isommiksi klikkaamalla.

Oltiin perjantaina Räyhän kanssa ensimmäistä kertaa agilityssä. Se ei mennyt ihan putkeen. Räyhällä kun on kultakalan keskittymiskyky ja mitkään namit tai emännän tekemät temput eivät vie kinnostusta kavereista. Aina välillä herra osoitti järjettömän upeaa keskittymistä kunnes taas joku toinen koira pääsi kosketusetäisyydelle ja keskittyminen hajosi taas palasiksi. Sen verran täytyy kuitenkin poitsua kehua että kaikki esteet mentiin sen kummempia ihmettelemättä.

Ensi kierroksella kokeillaan muutamaa ohjaajan neuvoa jos sitten keskittyminen vähän helpottuisi, sillä Räyhän kanssa oli älymukavaa esteiden parissa. Onneksi saadaan pian omat myös kotiin. Täytyy myöntää että joskus Räyhän kanssa tuntuu että saan laittaa peliin kaikki taidon muruset mitkä multa koiran käsittelyssä löytyy. Luojan kiitos Sisu on tässä asiassa huomattavasti helpompi.

Pentuagilityssä II

2010-01-25T18:48:00.000+02:00

Tänään oltiin taas pentuagilityssä, oli mukavaa! Uutena esteinä mentiin pussia ja A-estettä, Sisu oli taas älyttömän reipas! Olin taas tosi ylpeä pikkumimmistä. Koirille saapui postissa tänään myös ne Hurtan takit jotka ostin käytettynä eräältä russeli-ihmiseltä.

Räyhälle takki sopii kuin nenä päähän, Sisulle jää hieman väljää tilaa, mutta se on ihan hyvä jos vaikka tyttö leveneekin vielä. Olen erittäin tyytyväinen, sillä uuden hintaa en välttämättä olisi kahdesta takista halunnut maksaa, meidän eläintarvikeliikkeessä takit kun liikkuvat 50€ tienoolla kappale.

Tässä pari miehen ottamaa kuvaa agilitystä liitettynä alle, klikkaamalla saa isoksi.

Åbo Kik...Kröhöm...Turun valloitus.

2010-01-25T12:07:00.000+02:00

Viimeistä vietiin, nimittäin pentunäyttelyä. Sisun viimeinen kierros pentuluokassa käytiin pyörähtämässä eilen. Arvostelu oli ihan ok. Turkista ja massattomuudesta odotinkin mainintaa ja sehän sieltä tuli. Muuten hyvinkin positiivinen arvostelu.

Liitän sen tähän kunhan kömmin koulutuksesta takaisin kotiin ja saan selvää sihteerin harakanvarpaista. Joskus mietin miksei arvosteluja voi vain suosiolla kirjoittaa tikkukirjaimin. Ehkä siinä kaunokirjoituksessa on joku suuren maailman juttu, jota tällainen pullamössö-ihminen ei ymmärrä.

Turu nähtiin myös Toton valloittava ja komea voitto sekä älyttömän kaunis tyttö Cera, joita sinne oikeastaan mentiin katsomaan, Sisun niin sanottu menestys nyt oli ennalta arvattu juttu, silti hulluina lähdimme aamu seitsemältä ajamaan kohti Turkua pienten autoon liittyvien epäonnisuuksien jälkeen.

Onneksi sain faijalta lainaan tuon silmäterän. Ainoa miinus faijan autolla ajamisessa on se että kyseinen auto etenee kuin luotijuna tehokkaan konehuoneen ja nelivetonsa asionsta joten ajaessa saakin jatkuvasti tuijotella nopeusmittaria ettei vahingossa tule paahdettua 150km/h pitkin moottoritietä. Volvolla kun 100km/h:kin tuntuu jo siltä että alkaa puskurit irotilla ja ovenpielet narskua.

Päästiin onneksi ajoissa paikalle ja Sisu esiintyi taas ihan kivasti, eikä emäntäkään nukahtanut saatika pyörtynyt kehään. Nyt on pentunäyttelyiden tavoite saavutettu, emännän esiintymiskammo on helpottanut huomattavasti ja Sisu on nähnyt vähän suurempaakin maailmaa kuin kotitalon takapihan.

Hyvää harjoitusta ovat pentunäyttelyt ehdottomasti olleet, nyt kuitenkin jätetään näyttelykentät vähäksi aikaa ja Sisukas saa rauhassa kasvaa ja kehittyä, sillä en halua viedä sitä junnuluokkaan ennen kuin neiti on saanut vähän massaa ja olen saanut karvan kuosiin, minä pöllö kun päästin sen sellaiseksi liuhuletiksi että joudun nyt ihan kunnolla trimmausta tekemään. Turha maksaa 50€ siitä että vie keskeneräistä "taideteosta" esille.

Jos Sisusta ei koskaan tule näyttelyiden tähteä, minkäs sille voi, onneksi on muitakin harrastuksia, mutta annetaan nyt hetki ensin vähän kasvuaikaa, Cola-mamman kuvia katseltuani olen kyllä varsin rauhallisin mielin. Colakin oli Toton blogista kaivetun 8/9kk kuvan perusteella hyvin samanoloinen Sisun ikäisenä.

Muista harrastuksista puheenollen, tänään on taas pentuagility jota jatkuu vielä muutaman kerran, sen jälkeen jatketaan omissa tiloissa sillä olen tilannut faijalta meille agilityesteet ja alakerran kellaritiloissa niillä mahtuu näin talvella harrastamaan. Kesällä aion siirtää kalustoni Äetsään jossa on sen verran tilaa että mahdumme hyvin johonkin pellonkulmaan.

Oon tosi innostunut agilitystä, en todellakaan kilpailumielessä mutta on tosi mukava puuhailla koirien kanssa esteiden parissa. Räyhäkin on nyt ilmoitettu alkeiskurssille. Räyhän kanssa varmasti tulee olemaan haasteellisempaa sillä Räyhän ehkä hieman keskittymiskyvytön luonne tuo omat haasteensa. Sisun kanssa mennään myös sitten ihan kunnon kursseille, kunhan ikää on tarpeeksi.

Kuvia ei nyt valitettavasti Sisusta nyättelyissä ole, mutta ehkä ensi kerralla. Palataan asiaan! Ja spessuonnittelut kauniille Ceralle näyttelymenestyksestä!

Räyhänaattori

2010-01-22T12:19:00.000+02:00

Koirapuistossa

2010-01-21T11:59:00.000+02:00

Kuvat on ihan kökköjä ja tummia, mutta laitan ne nyt kuitenkin esille, koska tämä ei ole taidegalleria vaan russeliblogi. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Vähän helpotusta valokuvauksen saralle on luvassa, hajonneen putken korjaus olisi tullut maksamaan hunajaa, mutta onneksi löysin tilalle saman putken vähän käytettynä ja säästin yli puolet korjauksen hinnasta.

Myös uutta runkoa menen katselemaan ensi viikolla, sillä vanha kunnon 20D kärsii pienoisista sähköongelmista ja korjaaminen tulisi todenäköisesti varsin kalliiksi, pyydän samalla hinta-arvion kun vien kennon puhdistettavaksi ja voihan sitä viiden vuoden välein runkoa vaihtaa.

Luupin alla

2010-01-19T21:21:00.000+02:00

Käytiin tänään Räyhän kanssa silmä- ja polvitarkastuksessa. Odottelu vain kävi vähän Räyhän tunnetusti lyheyen pinnan päälle, mutta muuten meni hienosti.

Aamulla luulin ettei päästäisi lähtemään, koska en saanut herättyäni päätäni suoraksi tai kääntymään yhtään vasemmalle, mutta onneksi kuitenkin päästiin liikenteeseen kiitos siitä miehelle joka otti autoonsa känisevän niskakipuisen akan!

Sekä silmät että polvet todettiin terveiksi.

Silmät tarkastetaan toki vielä myöhemmälläkin iällä, mutta halusin tarkastaa ne jo nyt koska kaihi/silmäsairaus tyyppejäkin on niin moninaisia ja jotkut voivat ilmetä jo näinkin varhain tai olla synnynnäisiä juttuja. Katsellaan taas muutaman vuoden päästä uudelleen. Nyt on emännän tiedontarve tyydytetty vähäksi aikaa ja kasvattajalle sekä vanhempien omistajille saatu tieto toistaiseksi terveestä jälkeläisestä.

Iso kiitos tilaisuuden järjestäjille! Eläinlääkäreinä olivat Per ja Lotta Axelson.

Pentuagilityssä

2010-01-18T20:50:00.000+02:00

Oltiin tänään Sisukkaan kanssa ensimmäisellä pentuagi kurssilla. Oli tosi mukavaa, suorastaan laatuaikaa Sisukkaan kanssa. Ensimmäisinä harjoiteltiin putkea, jota Sisu ensin vähän jänskätti, pysähtyi keskelle putke "Oh my! Oon täällä putkessa!"-ilme naamalla, mutta rohkaistui iihanaisten lihapullien kutsuessa toisessa päässä. Seuraavilla kerroilla menikin juosten läpi.

Pöydän tiesin että Sisu hoksaa nopeasti, sillä olen joskus yllättänyt Sisun hypänneenä meidän pirttipöydälle ilman tuolien avustusta. Muutaman kerran jälkeen sekin sujui ja pienen pienet puomiesteetkin meni vaivatta kun ensin muutama kerran keppi sotkeutui jalkoihin, nopeasti tyttö kuitenkin hoksasi että kun jalkoja nostaa niin puomi pysyy paikoillaan.

Kepit oli se kohta missä omistaja oli vähän hukassa, toiseen suuntaan kepit oli aivan älyttömän vaikeat hahmottaa! Onneksi kurssi on myös hitaille ja kömpelöille nörteille soveltuva joten sain rauhassa hahmotella miten ne kepit nyt menikään.

Eniten koko touhussa ilahdutti se että meillä oli Sisun kanssa hyvä yhteys, sisu otti kontaktia ja silmin nähden nautti puuhastelusta. Rakennetaan ehdottomasti omat versiot esteistä kotiharjoitteluun. Huomautan ettei me todellakaan olla tavoittelemassa minkäänlaiseen kilpailutoimintaan agilityssä, mutta ehdottomasti aiotaan jatkaa omaksi huviksi harrastelua vielä kurssinkin jälkeen. Sisun kanssa on niin ihanaa puuhastella kun se keskittyy enemmän minuun kuin ympäristön hälinään.

Päätin myös ohjaajan kanssa keskusteltua ilmoittaa Räyhän mukaan. Siinä voisi olla oiva harrastus Räyhälle, niin kauan kuin harjoittelu tapahtuu aidatulla alueella jossa ei ole mahdollisuuksia kovin laajamittaisille kunnareille. Sisu toimii hyvin myös irti.

Mikä tärkeintä ja mitä sinne lähdettiin hakemaan eli hauskanpitoa, Sisu oli erittäin reipas ja rohkea!

Huomenna mennään näillä näkymin piipahtamaan Lohjalla tarkistuttamassa Räyhän silmät, polvet ja kuuntelemaan sydän.

Räpsyjä II

2010-01-15T20:55:00.000+02:00

Kasvukuva: 7kk 2vk

2010-01-13T23:06:00.000+02:00

Sisu 7kuukautta ja 2 viikkoa. Taas vähän kyykky kuva, kotona en meinaa saada Sisua seisomaan ilman että perse lävähtää maahan. Mutta tässä nyt vähän osviittaa miltä tyttö näyttää kokonaisuudessaan.

Tunnelmia Kaapelilta!

2010-01-13T20:58:00.000+02:00

Sunnuntaina käytiin tosiaan taas Kaapelilla. Sisun lisäksi Kaapelilla esiintyi myös Sisun kaunis sisko Manta joka nappasikin narttujen neljännen sijan! Sisu onnittelee. Kaapelilla oli hyvää seuraa ja Sisu esiintyi reippaasti, emäntä suorastaan nautti neidin hihnan päässä kun ei tarvinnut raahata neitiä perässä koko kehää ja sisullakin näytti olevan hupia, se on tässä vaiheessa tärkeintä.

Seisottamista täytyy vielä harjoitella lisää, mutta eiköhän sekin ajan kanssa siitä lutviudu. Kaapelilta jäi hyvä mieli ja käteenkin jäi ihan ok-arvostelu.

"Reippaasti esiintyvä narttu. Toivoisin sille vahvemman luuston, enemmän eturintaa ja pidemmän olkavarren. Hyvä häntä ja hännän kiinnitys. Kevyet korvat. Kuono osa saisi olla voimakkaampi. Avoin karva."

Tuomarina Tiina Taulos

Sisun viimeinen pentuluokan näyttely on parin viikon päästä Turussa, jonka jälkeen pidetään pieni tauko kehästä, sillä en haluaisi viedä Sisukasta junnuluokkaan ihan vielä vaan antaa sen vähän kypsyä. Ehkä Tampereelle sitten Maalikuussa, asiasta täytynee keskustella sitten Toton kanssa.

Ensi viikolla Räyhällä ohjelmassa terveystarkastus Lohjalla ja Sisua koitan vähän kyniä, jottei ihan järkyttävän karvapehkon kanssa tarvitse mennä Turkuun. Luulevat vielä karva-hatuksi ;>.

Klikkaa kuvat isommiksi. Kuvat: (c) Copyright 2010 by Dan Silfvast, alkuperäiselle sivulle .

Räpsyjä

2010-01-13T14:36:00.000+02:00

Rag Rope Ball

2010-01-12T12:59:00.000+02:00

Joulukuussa tilattu koirien retuutus-lelu saapui viimein tänään ja se oli jymy-menestys!

Pakkaspäiviä mökillä

2010-01-07T18:24:00.000+02:00

Viimeiset päivät mökillä meni kovaa pakkasta pidellessä ja emännän maatessa kipeänä sängynpohjalla. Uuden vuoden välipäivinä sattui hassu juttu. Räyhä oli istunut olohuoneessa hiljaa jo jonkin aikaa ja aloin huolestumaan että riiviö tekee siellä jotain kiellettyä, mutta kun tulin olohuoneeseen siellähän tuo istui keskittyneenä katsomassa 101 Dalmatialaista elokuvaa. Räyhis katsoi elokuvan alusta loppuun. Oli ilmeisesti hyvä leffa ;>

Sisu keskittyi enemmän keittiön tarkkailuun, jos vaikka jotain tipahtaisi...

Tässä Räyhä katselee Isännän ja Koiran käytöskoulu-ohjelmaa jonka Räyhä katsoi alusta asti, ehkä poimi pari neuvoakin...Liitin silmäniloksi pari kuvaa ennen kuin siirryn lepäilemään flunssaa pois. Viikonloppu kuluukin tallilla ja töissä, sekä Sunnuntaina Sisun näyttelyissä joita odotellaan jo kovasti koska Sisun sisko Manta on ymmärtääkseni myös saapumassa paikalle.

Sisukas tarkkailee.

Räyhä the päiväunikaveri.

Emäntä ja koiruus tarkkailee maisemaa.

Aseet paukkupakkasia vastaan

2010-01-03T14:49:00.000+02:00

Eilen illalla pakkanen paukkui -25 kylmemmällä puolella. Perus-pakkasilla kuten -10 paikkeilla en käytä koirilla takkeja. Ne eivät lenkillä juuri tarkkailujeni mukaan kerkeä palella kun ollaan koko ajan liikkeessä. Räyhä ulkoilee enemmän kuin mielellään myös kovilla pakkasilla, mutta Sisun tassuja palelsi niin että neiti heittäytyi makaamaan eteiseen jottei tarvitsisi mennä ulos.

Mies väsäsi Sisulle pirkka sukkahousuniksi tyyliin puutarhahanskoista ja sähköteipistä hätävaratossut jotta meidän pieni rinsessa voisi tarpeensa ulos toimittaa. Toimi äärimmäisen hyvin ja tyttö sai toimitettu asiansa ulos. Täytyy kyllä hankkia tytölle paremmat tossut tulevien paukku pakkasten varalle.

Kovilla pakkasilla Sisulla ja Räyhällä on käytössä Tarjoustalosta ostetut manttelit. Eihän ne mitkään Hurtat ole, mutta vähän lihaksia suojaa pahimmalta viimalta. Varmaan jossain vaiheessa hankin koirille Brava Frost-Bitet, jos tarve vaatii. En nyt vielä viitsi liioitella ja ostaa kaappia täyteen kaikkea. Hurttiin en viitsi sijoittaa, nuo riiviöt kuitenkin pärjäävät hyvin pitkäle ilman ja takkipäivät on vuodessa melkeinpä yhden käden sormilla laskettavissa joten halvemmillakin selvitään.

Meillä onnena varsin paksut karkeat turkit joten meillä ei ole niin kovaa tarvetta vaatetukselle kuin sileillä, mites muualla koirat vaatetetaan?

Talvimaisemia

2010-01-02T13:04:00.000+02:00

Oltiin Räyhän kanssa tänään nauttimassa ihanasta talvisäästä. Sisun tassuja paleltaa liikaa pitkiin lenkkeihin, yritän viritellä sille tässä lähipäivinä jotkut tossut tassujen suojaksi. Nautitiin Räyhän kanssa kahdestaan hyvästä ilmasta, tässä pari miehen pokkarilla otettua kuvaa:

Tässä vielä Reilu-Räyhä ja Sisu...

Hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta!

2010-01-01T19:43:00.000+02:00

Se on sitten taas uusi vuosi. Aatto meni löhöillessä ja syödessä. Pauketta ja välkettä koirat eivät juuri noteeranneet, paitsi laukauksilta ja pillin ulvonnalta kullostanutta naapurissa ammuttua pataa haukuttiin hännätä heiluen. Olen tosi tyytyväinen siihen ettei meillä koettu uuden vuoden läähätyksen sekaisia kauhun hetkiä. En kuitenkaan vienyt riiviöitä ulos enää pahimpinina paukkuhetkinä, vasta tienoon hiljettyä.

Uusi vuosi alkaa Kaapelin pentunäyttelyillä 10. päivä. Niitä jännäillessä. Toiveena on saada taas perus-hyvä arvostelu. Kuitenkin Sisulta puuttuu vieläkin se massa joten sen suurempia odotuksia ei ole. Mennään vain kokemusta hakemaan, sekä toivottavasti törmäämään Sisun siskoon samasta pentueesta.

Maalla oloa jatkuu vielä loppiasieen. Huomiseksi toivon hyviä kuvausilmoja jotta saisi riiviöistä muutaman talvikuvan.

Sika kiva sika!

2009-12-30T19:23:00.000+02:00

Ostin riiviöille sian. Siasta nautitaan 15minuutin annoksissa kunnes meno yltyy niin kovaksi että täytyy vähän rauhoittua. Erityisesti Sisu tykästyi sikaan.

Alunperin oli tarkoitus mennä ostamaan Sisulle uudet valjaat vanhojen hirvitysten tilalle. Mukaan tarttui samanlaiset hurtan pehmustetut valjaat kuin Räyhällä. Eri värisenä tosin, mutta kuten tiedetty, kaikki vaalenapunainen ja etenkin röhkivä sellainen vetää puoleensa, niinpä kannoin sika-lelun kotiin.

Huomenna on Sisun ensimmäinen uuden vuoden aatto. Tämä tietää myös ensimmäisiä raketteja. En kuitenkaan viitsi ottaa asiasta mitään silmitöntä stressiä, mutta pienellä jos varauksella siihen että Sisukas pelkäisikin raketteja. Räyähää ei juuri hetkauta, enemmänkin herraa häiritsee se että joku ampuu siellä jotain ilman häntä.

Eipä tässä muuta, minä siirryn siivoamaan tämän päiväistä koirien ja nenäliinapaketin kohtaamista, joten; Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Tie sydämmeen käy vatsan kautta?

2009-12-29T00:38:00.000+02:00

Tänään on tarvottu lumihangessa jälkien perässä ja leikitty paljon. Tänään ajattelin kirjoittaa muutaman sanan ruuasta. Sitähän me (melkein) kaikki rakastamme. Koiran ruokinta voi joskus olla monin tavoin epätoivoonkin ajavaa, jos koiralla on paljon allergioita. Olen myös välillä huomannut että ruokinta-aihe on monilla keskustelu-foorumeilla tabu. Itse ajattelen kuitenkin niin että mikä sopii toiselle, ei välttämättä käy toiselle. Kaikilla on omat toimivat suosikkimerkkinsä sekä tapansa ruokkia koira ja hyvä niin.

Tänään tuli myös ruokalähetys Lempimuonasta joka toi pari pötköä Puhti-Saaristoa ja hevosta, sekä Neuta pakkasen täytteeksi. Nykyään syötetään enemmän Neuta kuin raakaruokaa, joskus toki Murresta tarttuu mukaan barffi-pötkäjäkin, mutta useimmiten teen mahdollisen raakapöperön itse (mies pyörtyy kun lukee tämän ja pesee sekoittimensa desinfiointiaineella...).

Olen kuitenkin alkanut suosimaan neuta yms. valmiita pötköjä enemmän, koska en välttämättä itse saa kaikkia ravintoarvoja kohdalleen omilla sörsseleilläni. Lisäksi myös emännän allergia vaikeuttaa raakojen vihannesten käsittelyä alusta loppuun joten pötköt on huomattavasti helpompia. Kaikki käyttämäni pötköt eivät ole raaka-ravintoa, mutta minulle on tärkeämpää se miten hyvin tuote toimii kuin orjallisesti pysyä raaka-linjalla.

Murren possubarffipötkön kanssa kävi sinäänsä hauskasti, sillä koirat ei suostuneet koskemaan koko soosiin ja loppujen lopuksi levittivät sen ruokasota tyyliin pitkin keittiötä...Emännän riemulla ei ollut rajaa.

Koirien "puuhaherkkuina" käytän naudankorivia, kenkiä yms. suhteellisen kevyitä juttuja, koska isommat luut vaan piilotetaan tai silputaan päreiksi pitkin olohuonetta. Naudankorvissa riittää kivasti puuhaa pariksi päiväksi ja purutikkuja voi jyystää sen sijaan että terottaisi hampaitaan esimerkiksi ovenkarmiin. Herkkuja käytän vain näyttelyssä ja temppujen ensiopettelussa, pääosin palkinto on lelu ja äänellinen kehu.

Ruokintana meillä on 1/3 nappulaa (Jahti&Vahti Kanariisi) ja 2/3 pötköä. On toiminut tosi hyvin, shittimäärät hurjan paljon pienemmät kuin pelkällä nappulalla.Lihat ja kasvikset ostan pääosin tukussa käynnin yhteydessä ja kesäisin Huittisten Kivikylän tehtaanmyymälästä, pötköt Lempimuonasta, Megaeläimestä ja Murren Murkinasta.

Ruokinnalle tulee hintaa kuukaudesta, kuten liikuntämääristä, valitsemistani pötköistä, itse tehtyjen soseiden ja herkkujen määristä yms riippuenn. 40-60€ / kk, jos ostan pikkusäkin-Jahti&Vahtia samassa kuussa. En kauhean tarkasti noita summia tuijota, se mikä toimii, sitä ostan.

Yritän olla kaikelle uudelle kuitenkin avoin uusille jutuille ja kerätä tietoa ja taitoa ruokinnan parissa mahdollisimman paljon.

Lähipäivinä yritän piipahtaa paikallisessa rautakaupassa katselemassa tarvikkeita omaan agilitykalustoon riiviöille, rakentajana toimii nikkari-isä. Palaillaan!

Chocky kävi kylässä!

2009-12-27T18:27:00.000+02:00

"Hymyilkää!"

"Mie tuun kans!"

Kaverin koira Chocky-bulli 7kk kävi tänään kylässä ja Räyhä rakastui uuteen kaveriinsa taas päätä pahkaa, koko kämpästä oli matot rullalla kaksikon leikkien jälkeen ja Chocky yritti sitkeästi änkeä Räyhän perässä pienimpiinkin rakoihin. Sisu ei kauheasti välittänyt poikien rajuista leikeistä vaan tyytyi katsojan rooliin. Liitin tähän pari miehen ottamaa kuvaa kaksikon menosta.

Tässä myös Sisu&Räyhä Duosta pari pokkari-näpsyä:

Sisu näyttää taas tosi järkyttyneeltä ja reppanalta, mutta todellisuudessa Sisu on talon retein mimmi. Sisulla on myös jengin kovin haukansilmä ja Sisu kuulee voileivältä tippuvan juuston jo ilmassa singoten salamana paikalle.

Älkää välittäkö koirien komeista kampauksista, aion tehdä niille jotain heti kun pääsen takaisin kaupunkiin. Nyt suunnatkaamme ulos "nauttimaan" -25 tuntuvasta viimasta ja pyrystä.

Russeli Saksan Talentissa

2009-12-23T22:05:00.000+02:00

Joulun odotusta

2009-12-23T00:15:00.000+02:00

Nyt ollaan koko konkkaronkka maalla, tultiin miehen ja siskon kanssa maalle koirien luokse. Oli kyllä pusujentäyteinen vastaanotto! Tänään käytiin vielä ostamassa viimeisimmät joululahjat. Koirille ostettiin pari lelua retuutettavaksi mm. sellaisen isomman versio siitä kettulelusta jonka esittelin aikaisemmin blogissa.

Nyt on lahjat (ollaan ilmeisesti oltu aika kilttejä tänä vuonna), kinkku ja jouluruuat raahattu pienessä Volvossa tänne maaseutuasunnolle (ei tätä voi oikein kesämökiksi sanoa) ja joulunvietto voi alkaa.

Räyhä sai etukäteen joululahksi ystävättäreni neuloman villapaidan. Tässä kuva Räyhästä nolona villis päällä ja Sisu pöllähtäneenä vieressä. Muita lahjoja koirille on RagRopeBall ja Furminator, jotka eivät vielä postin sekamelskan takia ole saapuneet. Tänään tulleessa viestissä pyydettiin kärsivällisesti odottelemaan vielä viikko.

Täällä on täydelliset maisemast käydä metsässä kävelyllä ja valokuvata, vaikka putki onkin heiman rikki, aion silti yrittää saada muutaman kuvan. Jouluaattona mennään koko remmi, koirat mukaan lukien, Valkeakoskelle isovanhempieni luo joulupäivälliselle ja sitten luvassa se eniten odotettu - jouluinen kynttiläsauna.

Joulun aion käyttää rentoutumisee, lukea kirjoja ja liikkua koirien kanssa luonnossa. Ladata akkuja uuteen koulun- ja töiden täyteiseen vuoteen.

Toivotan Hyvää Joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille!

Vuosi 2009

2009-12-20T15:11:00.000+02:00

Nyt kun vuosi alkaa lähennellä loppuaan on aika kerrata vuoden huippu- ja vähemmän huippuhetket.

Vuoden ehdottomasti hienoin hetki oli kun haettiin russelityttö Sisu kotiin. Vuoden tavallaan haikeimpiin hetkiin taas kuului kun Uuno muutti pois, toisaalta Uuno muutti vain parin korttelin päähän tätini luokse.

Jännittävimpiä hetekiä tänä vuonna oli se kun esitin Sisun ensimmäistä kertaa näyttelyissä. Vuoden noloin hetki koirieni kanssa kävi ehdottomasti ystävättärelleni joka raahasi Räyhän Jumbon ostoskeskukseen pantaostoksille ja Räyhä päätti vääntää soosit rullaportaisiin...

Vuoden positiivisimpia asioita on ehdottomasti meidän uusivanha koti, Järvenpää kierroksen jälkeen palattiin Helsinkiin, asuntoon jossa koirat saavat rauhassa puuhastella ja olla ilman että joku kyttää meitä. Vuoden löytö oli Neu-pakasteruuat, aluksi olin vähän skeptinen, mutta toimii meillä kuin junan vessa!

Toiveita ensi vuodelle on käydä näyttelyissä ja oppia esittämään Sisu paremmin, käydä Räyhän kanssa jäljestyskurssi ja päästä kokeilemaan keinoluolia. Sisun kanssa on ilmoittauduttu pentuagilityyn. Räyhän kanssa toivotaan että jätkä innostuu jäljestämisestä ja luolailusta, Sisun kanssa toivotaan että tyttö kasvaa "isoksi ja kauniiksi" pikkuhiljaa. Kodin remonttitavoitteena on "ehkä valmis ennen kesää". Pienen pienenä haaveena olisi saada kolmas pyörä pesueeseen, mutta katsellaan nyt mitä vuosi tuo tullessaan :>.

Erityiset kiitokset tästä vuodesta Totolle riiviöistä, etenkin Sisu-tytöstä ja hyvistä neuvoista, Miehelle kyydityksistä ja siitä että kestää meidän rasavilliä laumaa, Porukoille koirasitteröinnistä, Tädille Uunon adoptoimisesta & extra-hyvästä hoidosta ja loppuporukalle kiitos hauskoista hetkistä!

Hyvää joulun odotusta!

2009-12-20T01:03:00.001+02:00

Rag Rope Ball - The ykköslelu

2009-12-17T23:50:00.000+02:00

Tilasin koirille joululahjaksi Räyhän mielestä maailman parhaan lelun. Lelu kesti yllättäen Räyhän ja Uunon kovat leikit, mutta jätin sen tyhmänä ulos mätänemään kesän leikkien jälkeen. Siispä joulupukki tuokin riiviöille uuden.

Viime päivät on kuluneet pakkasia pidellessä, Sisun mielestä pakkanen on aivan järjettömän per*eestä, mutta Räyhä viihtyy hyvin. Tänään käytiin leikkimässä Porchen ja Mercedeksen kanssa Suutarilan koirapuistossa Räyhän kanssa ja nyt poika on ihan naatti. Räyhä on muiden koirien kanssa edelleen varsinainen peace-man. Hyvä niin.

Viikonlopuksi riiviöt lähtee maalle telmimään porukoitteni mukana.

Lu-lu-luuuunta!

2009-12-14T20:34:00.001+02:00

Pakkanen paukkuu ja maa on valkoinen, koirat on niin innoissaan lumesta (etenkin Räyhis) että toivoisin koirille myytävän omat nastarenkaat. Räyhän vauhti kiihtyy joskus sellaisiin sfääreihin että pito menetetään ja jätkä toukkaroi parin voltin kautta nenilleen.

Tänään kyseinen ilmiö tapahtui ystävättäreni tollerin Rickyn kanssa leikkiessä, itseäänhän ei kannata kaatumisesta syyttää vaan Räyhän mielestä vika oli täysin Rickyssä ja Räyhä mököttikin kaverille hyvän aikaa jonka jälkeen leikki jatkui yhtä iloisissa merkeissä kuin oli alkanutkin.

Sisu koitti saada vanhaa herraa innostumaan leikkiin mäjäyttelemällä Rickyä tassuilla naamaa, jostain kumman syystä se ei toiminut. Sisun into ulkona leikkimiseen oli varsin minimaalinen. "Täällä on liian kylmä, mä en voi liikkua!"

Sisu on myös taas takaisin kotisohvalla, olen niin iloinen kun lauma on taas koossa!

Kasvukuvaa 6kk 2vk

2009-12-13T21:34:00.000+02:00

Seisontaa täytyy vielä harjoitella ja paljon. Sisun mielestä paljon kätevämpää käydä istumaan. Onneksi ehdin napata edes yhden lähes-seisonta otoksen tytöstä ennen kuin persus lävähti maahan. Odotan todella kovasti että saan Sisun kokopäiväisesti kotiin taas kunhan Räyhän ahdistelu rauhoittuu.

Tänään käytiin Räyhän kanssa taas talleilemassa, en kuitenkaan uskaltanut antaa Räähiksen juosta maneesissa vapaana koska tallin oma ei-niin-sosiaalinen saksanpaimenkoira oli pihalla, mutta Räyhä tyytyi hyvin hihnailuukin. Onneksi enää alle viikko siihen että päästään koirapuistoon iltasella juoksemaan niin paljon kuin sielu sietää.

Intoa piukassa odotan myös Sisun pentuagilityä, ei siellä varsinaisesti mitään hypitä, pistin jo faijalle tilauksen russeli-kokoisista harjoitusesteistä menenään jotta voidaan harjoitella myös kotona.

Unikeko

2009-12-13T00:20:00.000+02:00

Joskus vaan täytyy ladata akkuja. Koitan saada Sisusta uutta seisonta kuvaa ilmoille viikonlopun aikana ja muutaman leikkikuvan jos osun apajille valoisalla :>.

Yökukkua

2009-12-12T02:55:00.000+02:00

En saanut unta joten ajattelin päivitellä blogia ajan kulukseni. Räyhä on palautunut kastraatiosta hyvin. Haava näyttää hyvältä ja huomenna herra pääsee eroon tötteröstään. Mitään muita muutoksia en ole Räyhän käytöksessä huomannut kuin sisälle merkkailun loppuminen. Muuten Räyhä on oma reipas itsesä.

Sisu majailee edelleen naapuriasunnossa, koska Räyhä ei suostu jättämään sitä rauhaan sekunniksikaan. Sisulla on mitä ilmeisemmin alkamassa juoksut ihan lähipäivinä. Räyhä on aivan sekaisin ja laulaa Sisulle pitkiä aarioita täältä toisesta asunnosta...

Räyhän pitää kuitenkin ottaa vielä viikko rauhallisesti, lähdetään maalle rentoutumaan taas Sunnuntaina. Sisu jää vanhempieni kanssa kotiin, koska mökillä ei voi järkevästi pitää kaksikkoa erillään eikä reissu olisi Sisulle kovin rentouttava yli-innokas Räyhä hanurissa kiinni 24/7.

Nyt nappaan Räyhän kainaloon ja kömmin itsekin peiton alle.

Ahistaaaa!

2009-12-06T23:08:00.000+02:00

Ahistaa ihan sikana! Ahistaa kun mamma ei anna duunailla Sisua, siispä vingun ja ulisen perään kun mamma vei Sisun turvaan naapuriin. Mammalla on varmaan pipo kireällä, tää on ihan tyhmää!

- Räyhä

Sisulla on ilmeisesti juoksut ihan ovella. Räyhä tuli tänään maalta ja repesi totaalisesti liitoksistaan Sisun nähdessään. Nyt se on kaivellut ja merkannut kaikki kohdat kotona jotka tuoksuu Sisulta. Neiti itse otti jalat alleen ja pakeni aavistuksen turhan yli-innokasta Räyhää naapuriin.

Räyhä on toipunut leikkauksesta tosi kivasti, se on taas oma reipas itsensä. Mitään suurempia muutoksia en ole huomannut pallilliseen versioon verrattuna. Vain sen että nyt merkkaillaan vain joka toinen sohvanjalka.

Kaapelitehtaalla taas!

2009-12-05T17:24:00.000+02:00

Tämän vuoden viimeinen näyttely oli (taas) Kaapelitehtaalla. Tuomarina toimi Matti Luoso ja russeleita oli luokassa muistaakseni seitsemän. Sisu esiintyi taas ihan kohtalaisen hyvin, seisontaa ja etenkin esiintymistä liikkeesä täytyy vielä harjoitella paljon, mutta eiköhän se tässä ajan mittaa luonnistu.

Tässä arvostelu:

"Hyvän tyyppinen, sopivan kokoinen narttupentu joka vielä kauttaaltaan kovin kevyt. Päähän saa vielä tulla lisää voimakkuutta. Oikea purenta. Tummat silmät, hyvät korvat. Kevyt luusto. Hyvät käpälät. Eturinta ja runko saavat vielä voimistua. Hyvä hännän kiinnitys ja polvikulma. Liikkuu hieman lyhyellä taka-askeleella."

Olen tosi tyytyväinen arvosteluun, massa ja aikuismaisemmat piirteet tulee toivottavasti sitten iän myötä. Russeli elää keskimäärin kuitenkin yli kymmen vuotiaaksi niin ei tässä mikään suurempi hoppu ole vasta puolivuotiaana olla valmis :). Seuraavat näyttelyt on Tammikuun 10. taas kaapelitehtaalla! Toivottavasti Sisun hempeä Pehmolelun duunaamisesta päälaellaan aiheutunut pälvikalju kasvaa umpeen siihen mennessä...

Kun luokka oli ohi pakattiin kimpsut sekä kampsut ja suunnattiin tallille. Aavistin jo etukäteen että tuskin ihan rop-pallilla ollaan joten uskalsin sopia ratsastusretken heti shown perään. Löysin näyttelystä myös hauskan russelitaulun jonka naputtelen ulko-oveen kertomaan pienten riiviöiden läsnäolosta.

Voisi Finnairin sotkutkin jo selvitä jotta saisin kentällä pyörivän Furminaattori-pakettini käyttöön! Täältä tullaan laiminlyöty turkinhoito. Mikään ostamani vehje ei vaan ole tehonnut Sisun karvamäärään.

Tuomarin syynissä.

Koira ja emäntä saisivat molemmat olla vähän ryhdikkäämpiä!

Koira keskittyy, emäntä ei.

Gramofooni-Russeli

2009-12-03T20:11:00.000+02:00

Se iso kauluri ei ihan toiminut. Räyhä näytti jättimäiseen gramofoniin tungetulta raasu-russelilta. Onneksi sitä saatiin pienennettyä ja Räyhän säälittävä ilme piristyi silmissä. "Jes! En jää kiinni jok'ikiseen matonreunaan!". Räyhä on suhteellisen pirteä oma itsensä. Sisu koitti roikkua hampaillaan kaulurissa kiinni, ensin tutkailtua sitä hetken kauempaa.

Mitään suurempia muutoksia Räyhässä ei näy, se on asteen verran löysis, mutta muuten oma erittäin iloinen itsensä ja seuraa asunnon tapahtumia korvat tarkkana. Huomenna Räyhä köröttää isäni mukaan maalle rentoutumaan viikonlopuksi kun me tytöt ja Seba mennään taas näyttelyihin.

Sisu on kasvanut aivan älyttömästi sitten ensimmäisen Kaapelin näyttelyn. Ei niinkään korkeutta, mutta saanut vähän massaa. Nyt vielä huomenna trimmaamaan Sisu Toton luokse ja neiti on valmis vuoden viimeiseen näyttelyyn.

En kylläkään odota mitään sen suurempaa menestystä kuin edellisistäkään näyttelyistä, enemmänkin haen itselleni ja koiralle sieltä kokemusta. Edelleen kun omaan pienen esittämäskammon edelleenkin, vielä ennen ensimmäisiä näyttelyitä ei tullut kuulonkaan että olisin astunut jalallanikaan kehään. Nyt kyllä menen, mutta taidan pidättää kehässä aina hengitystä koska naamani väri muuttuu aina hassun punaiseksi...Ehkä tällä kertaa punerran vähemmän!

Ruuna-Räyhä

2009-12-02T20:00:00.000+02:00

Homma on nyt sitten hoidettu. Räyhä kävi leikattavana Jäken Laumassa. Klinikalla oli ystävällinen henkilökunta ja homma sujui hyvin. Eläinlääkäri totesi Räyhän olevan hieman ylivilkas. Pah. Räyhä oli reissulla erittäin rauhallinen, tietty rauhottavien ja nukutuksen jälkeen herra oli vielä rauhallisempi...Menomatkalla sattui sen verran että juuri kun matkaan oli lähdetty niin autosta posahti sähköt. Muutama ärräpää taas lensi, mutta onneksi saatiin kyyti eläinlääkärille eikä oltu kovinkaan paljoa myöhässä.

Kotona heräiltiin peittojen alla ja seitsemään meneessä Räyhä oli päättänyt että hän on nyt terve. Kuitenkin haasteena pitää Räyhä kevyessä levossa ainakin se 10 päivää. Se miten tässä tullan onnistuaan onkin sitten hyvä kysymys. Räyhän mielestä parasta on pitkät ja reippaat lenkit, ne täytyy jättää pois jotta haava saa parantua rauhassa. Riehumista yms. ei myöskään saa harrastaa. Räyhän mielestä äärimmäisen mälsää. Täytyy yrittää takoa Räähiksen päähän että rauhallinen aktiivielämäkin on mukavaa, esim. luun kaluaminen tosin voi olla hankalaa jättimäisen kaulurin takia.

Tällä hetkellä Räyhä on piristynyt ja käynnissä on mielenosoitus kaluria vastaan. Räyhä raportoi lisää myöhemmin.

Russeli ruunaksi!

2009-11-30T23:45:00.000+02:00

Tänään on matkustettu. Liikaa. Päästiin maalta kotiin. Kävin hakemassa riiviöille pari pakastepötköä vielä kiireenvilkkaa kotiin. Olo on ollut aika vetämätön koko päivän. Koirat katosi sen siljan tien kun kotiin tultiin. Naapurit on joutuneet olemaan jopa viikon näkemättä Räyhää ja Sisua. Kaksikko siis kyläili naapurin perheen eli vanhempieni luona.

Räyhälle on nyt varattu sitten aika pallinpoistoon Eläinklinikka Laumaan. Keskiviikko iltana kotoa lötyy ruuna-russeli. Vähän jänskättää meneekö kaikki hyvin ja malttaako Räyhä olla riehumatta toipilaana. Ehkä vähän myös se että olen kuullut urosten rauhoittuvan jonkin verran kastraation myötä. Mitä?! En minä halua Rauha-Räyhää! En kuitenkaan jaksa uskoa että Puuha-Räyhästä tule kovinkaan suurta rauhallisuuden perikuvaa. Se nähdään sitten.

Nyt taidan ottaa koirista esimerkkiä ja painua pehkuihin.

Sisun ilveet

2009-11-30T01:09:00.000+02:00

Sydämmentykytyksiä ja muuta kivaa

2009-11-29T21:01:00.000+02:00

Voi Räyhä minkä teit tänään. Pohjustetaas vähän ensin, meillä käy paljon vieraita ja yleensä olen ovenraossa heti kättelyssä paasaamassa paikoilleen juuttuneen vinyylin tavoin että varoo ettei koirat pääse livahtamaan ulos. Koska ollaan maalla, en raaski juosta ovelle koirien mukana räksyttämään jokaisena 20 kertana kun ovi käy.

Noh, niin siinä sitten kävi että Räyhä etunenässä kaksikko pääsi ryöstäytymään ulos ja minulta taisi päästä pari ärräpäätä. Sisu toimii hyvin irti kun Räyhä on hihnassa, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy ja Sisukkeli pinkoi Räyhän perässä metsään. Pata kattilaa soimaa, vai miten se sanonta menikään.

Koko perheen voimalla lähdettiin karkureita etsimään ja berniuuno sai toimia johtotähtenä, onneksi lähimmälle tielle on suhteellisen pitkä matka, mutta kyllä sen pienillä russelinkoivilla pinkoo aika äkkiä. Ehdin jo ajatella että nyt menee molemmat russelit kertarysäyksellä rekan alle ja pientä epätoivoa oli ilmassa, miten saada kaksi äärimmäisen nopeaa eläintä talteen pilkkopimeässä?

Onneksi karkurit löysivät tiensä tätini mökin kuistille josta setä poimi ne talteen. Tästä lähtien ovenraosta löytyy lähes poikkeuksesta myös emäntä paasaamassa asioista. Se on vissi!

Huomenna lähdetään maalta kaupunkiin. Matkalla täytyy poiketa Murren Murkinassa hakemassa koirille ruokaa, lohiriisiNeu meni kuin kuumille kiville. Koska pakkasen on valloittaneet naapurin emännän suppilovahverot joudun hakemaan pötköjä vähän pienemmissä erissä. Se ei sinäänsä haittaa, sillä Murren Murkinasta on meille 5min ajomatka. Ensi kierroksella nappaan perus ja lohipötköjen lisäksi kokeiluun myös Vogelin.

Rakit syö myös muita Murren Murkinan pötköjä, mutta Neun maistuvuus on ehdottomasti paras. Ei sillä että meillä yleensä mitään kuppiin jäisikään, mutta ei-niin-hyvää ruokaa pitää aina ensin tuijotella jos se vaikka muuttuisikin sisäfileiksi.

Ilmoitin toissapäivänä miut ja Räyhän jäljestyskurssille porvooseen ensi Huhtikuuksi. Harkitsen vakavasti myös Turkuun KV näyttelyiden 7-9kk luokkaan ilmoitautumista, kunhan olen ensin asiasta Totolle maininnut. Myös Tampereen KV irkkutuomarilla Maaliskuussa kiinnostaisi. Kaapelilla olisi myös Tiina Tauloksen tuomaroima pentunäyttely 1.10. Täytyy nyt vielä miettiä näitä alkuvuoden näyttleyitä, ettei tyttö väsähdä heti alkuun.

Onnentoivotukset!

2009-11-29T13:42:00.000+02:00

Räyhän isä Kinapak Lib Wollongong eli Nuutti oli Viron näyttelyissä 28.11 ERI1, SERT, PU1, ROP, Räyhä toivottaa onnea upealle isäpapalle ja tämän taustajoukoille! Tuomarina toimi Valentina Ivanishcheva, Venäjä.

Jos viime tinkaa ei olisi...

2009-11-29T00:48:00.000+02:00

...asiat jäisi tekemättä.

Havahduin eilen siihen että Sisu on jo puolivuotias ja Räyhälle pitäisi varata aika pallinpoistoon ennen kuin ensimmäinen juoksu kolkuttelee ovella. Tottakai tämän asian olisi voinut hoitaa jo huomattavasti aiemmin, mutta, mutta...Niin. Maanantaina soittelen eläinlääkärille ja varaan ajan operaatioon. Mitään syytä Räyhän turhalle stressaamiselle naisten ympyröimänä pallillisena-äijänä ei ole, sillä pystykorvat tyrmäävät Räyhän käytön suvun jatkajana. Naapurissa kun on kaksi russelineitoa ja yksi kotona joutuu Räyhä välillä turhankin alttiksi naisenergialle.

Ensi viikolla siis riittää puuhaa jos silloin Räyhälle ajan saan, Sisu täytyy käyttää trimmattavana ja lauantaina pukkaa näyttelyitäkin. Menoa siis riittää, mutta vielä huominen vietetään landepaukkuillen!

Sisu 6kk

2009-11-28T00:04:00.000+02:00

Onnea meidän mimmille!

Tänään oltiin juoksentelemassa vapaana pellolla, tai no, Sisu oli juoksentelemassa vapaana pellolla. Räyhä katoaa vapaana ollessaan kuin pieru saharaan, mutta Sisu seuraa kiltisti mukana. Kerran neito päätti ottaa pidemmän spurtin metsän puolelle. Ensin ei meinannut tulla takaisin millään, mutta kun vaihdoin asteen verran komentavan äänensävyn maanitelevaan tyttö paukahti paikalle kuin salama. Kummasti se äänenpaino vaikuttaa.

Skinneeez!

2009-11-27T17:57:00.000+02:00

Ostin riiviöille paikallisesta eläintarvikekaupasta tuliaisia. Ketunraatoa esittävän lelun. Lelu teki hyvin kauppansa ja on ainakin vielä, tunnin käytön jälkeen yhtenä kappaleena. Erityisen kovaa lelu kolahti Räyhään joka kanniskelee kuolasta märkää ketunraatoa mukanaan.

Kuusi sankarikoiraa saa palkinnon Kennelliitolta

2009-11-27T15:07:00.001+02:00

Helsingin Sanomat

Kuusi koiraa saa tänä vuonna Suomen Kennelliiton sankarikoira-arvon, ja kahdelle koiralle myönnetään erillinen kunniamaininta.

Suurin osa palkittavista koirista on tavallisia kotikoiria, jotka ovat toiminnallaan auttaneet pelastamaan yhden tai useamman ihmishengen. Lisäksi joukossa on yksi poliisikoira.

Tänä vuonna sankarikoirina palkitaan sekarotuinen Pöhnä, kääpiömäyräkoira Papu, kultainennoutaja Alma, valkoinenpaimenkoira Figo, saksanpaimenkoira Otto ja collie Mio. Erillisen kunniamaininnan saavat collie Jade sekä englanninspringerspanieli Niksu.

Sankarikoirat palkitaan 12. joulukuuta Helsingin Messukeskuksessa Voittaja-näyttelyn yhteydessä.

Papu, Figo ja Mio vainusivat tulipalon jo ennen palovaroittimia. Papu johdatti raivoisalla haukullaan perheen äidin sokkiin joutuneen tyttären luo tulen päästyä kotona irti, ja äiti ja tytär pääsivät ajoissa ulos.

Palokunta pelasti Papun palavasta talosta, ja koira taisteli palon jälkeen hengestään Viikin eläinsairaalan teho-osastolla selviten kuitenkin tilanteesta.

Figon sinnikäs haukunta hälytti koiran omistajan havaitsemaan kodinhoitohuoneessa alkaneen tulipalon, ja omistaja onnistui tukahduttamaan palonalun matolla. Mio puolestaan herätti isäntäväkensä vainutessaan naapurin parvekkeella kytevän tulipalon, ja koiran ansiosta kuuden asunnon luhtitalon vauriot jäivät huomattavasti vähäisemmiksi.

Sekarotuinen Pöhnä-koira hälytti perheen äidin viime tingassa paikalle auttamaan toisessa huoneessa epilepsiakohtauksen saanutta lasta. Kultainennoutaja Alma puolestaan opasti auttajat metsässä sairauskohtauksen saaneen isäntänsä luokse. Apu ei valitettavasti ennättänyt ajoissa paikalle Alman toiminnasta huolimatta.

Poliisikoira Oton panos dementiaa sairastaneen vanhuksen etsinnöissä oli ratkaiseva. Vanhus oli lähtenyt palvelutalosta omille teilleen, ja Otto johdatti poliisipartion vanhuksen luo.

Kunniamaininnan saaneista koirista Jade herätti omistajansa ajoissa videolaitteen savutessa olohuoneessa. Englanninspringerspanieli Niksu puolestaan ansioitui suojelemalla omistajaperheensä kolmevuotiasta tytärtä vieraiden koirien hyökkäykseltä.

Russelismi

2009-11-24T23:09:00.000+02:00

Russelismi on iskenyt meidän perheeseen kuin nyrkki silmään. Tällä hetkellä kotia sulostuttaa kaksi veikeää riiviötä, mutta Sisu haluaisi itselleen näyttelyihin reissukaverin ja Räyhä lisää ystäviä. Niitä sillä yli-sosiaalisella hupsulla ei koskaan ole liikaa. Kyllähän nykyiseen omakotiasuntoon ja elämän rytmiin vielä kolmas karvaturri menisi, etenkin nyt kun entinen "kolmas pyörä" eli Berni-Uuno löysi uuden kodin tätini luota.

Kuitenkaan ei ole tarkoitus ruveta koiria "keräilemään", ehdottomasti ei ja aion odottaa että Sisu-sipuli ensin tuosta hieman kasvaa. Haaveissa olisi narttu- tai urospentu näyttelykaveri kakkoseksi, jostain kivasta suvusta. Tottakai on myös mietittävä budjettia, joten seuraavan riiviön hankinta ajoittunee 2010 puolelle.

Kun on kerran russelismiin "sairastunut" ei siitä ole paluuta. Russeli vei rotuna täysillä mennessään. Kun riiviöt matkaavat maalle porukoideni mukana täytyy pitää aina televisiota päällä paikkaamassa se koirien jättämä hiljaisuus, suukoista ja rennoista iltalenkeistä puhumattakaan. Ilman riiviöitä ei vaan voi olla.

Suuret nappisilmät

2009-11-24T21:37:00.000+02:00

5kk 4vk ja paljon karvaa

2009-11-22T01:40:00.000+02:00

Sisun 5kk, melkeinpä 6kk kuva ja kriittisesti trimmauksen tarpeessa. Kunhan neiti palailee maalta tämän kuun lopussa. Nappasen uuden, vähemmän karvaa sisältävän kuvan sitten kun kaunistautumaan joskus päästään ja Sisu pääsee eroon karvaisista pussihousuistaan jotka muuten heiluu aika komeasti juostessa!

Terkkuja maalta!

2009-11-18T23:43:00.000+02:00

Maalla on mukavaa, vaikkakin vähän harmaata ja märkää, mutta siltä nyt ei taida välttyä missään.

Tässä pari videota tältä päivältä:
Video 1: Russelihepuli
Video 2: Sisu kiusaa!

Matkalla maalle

2009-11-16T22:30:00.000+02:00

Pitkä matka maalle taitettu, ei niinkään kilometrillisesti mutta ajasti. Huutoa takapenkin kuljetuskopeista kuului vain ensimmäiset 30 kilometriä: "Apuaa! Minua viedään jonnekkin!". Maalle tultua riemulla ei taas ollut rajoja kun riiviöt näki taas ehdottoman suosikki-ihmisen, Pentin, emännän faijan. Riemunvoltteja heitettiin ja suukkoja jaettiin.

Mökillä odotti kasa naudankorvia ja siisti asunto sotkettavaksi, tottakai myös enemmän lääniä vahdittavaksi.

Tilasin tänään riiviöille M-kokoisen Furminaattorin ameriikasta sekä Uunolle L-kokoisen joululahjaksi. Ameriikasta koirille on matkannu aikaisemmin myös riiviöiden kurapuvut ja valaisimella varustetut flexit. Ostokanavana Ebay, jossa koiratuotteita löytää huomattavasti halvemmalla, Furminaattorit olivat postikuluineen yhteensä 27€ ja kolme kappaletta sadeasuja 15€.

Tarkoituksena on viipyä maalla noin viikko, rentoutua ja ulkoilla. Sunnuntaina reissamme miehen siskolta hakemaan jätesäkillisen koirille kerättyä silppu-materiaalia.

Riiviölauma emäntineen haluaa myös onnitella Totoa ja kasvatteja hienosta menestyksestä niin suomessa kuin norjassa!

Kuvakimara: Kaapelitehdas 15.11

2009-11-15T15:38:00.000+02:00

Vuoron odottelua.
Tuomarin pöydällä.
Seisotusyrityksiä.
Onko pakko juosta jos ei halua?

Pentunäyttelyssä osa II

2009-11-15T14:31:00.000+02:00

Tänään oli Sisun toiset pentunäyttelyt Kaapelitehtaalla. Arvostelu oli suhteellisen positiivinen. Tällä kertaa ei oltu liian pieniä! Mutta tietty täytyy muistaa että Sisukas on vasta pentu.

"Feminiininen narttupentu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä kallo, kevyt kuono-osa. Hyvät korvat, tummat silmät, purenta vaiheessa. Hyvä kaula. Hyvin kevyt eturinta ja kehittymätön runko, irtonaiset kyynärpäät, etjalat eivät ole suorat. Hyvin kulmautuneet takajalat. Köyristää lanneosaa. Hyvä häntä. Hieman pehmeä karva. Liikkuu hyvin löysäsi edestä ja takajalat runsaammin alla, miellyttävä käytös."

Tuomarina Maija Mäkinen, suomi

Sisu oli huomattavasti rohkeampi tällä kierroksella ja kunhan saadaan tuohon esiintymiseen varmuutta varmasti liikkeetkin paranee, kun ei tarvitse raahata koiraa perässään ;>. Minäkään en pyörtynyt jännityksestä kehään!

Ensi vuoden kalenterissa ensimmäiset epäviralliset pentunäyttelyt järjestetään 10.1 ja 28.3, mutta Maaliskuun näyttelyyn taidetaan olla siinä kohtaa jo liian vanhoja. 10.1 näyttelyä mietitään vielä, katsellaan miten tyttö tuosta kasvaa. Mitään suurempae hoppua ei ole.

Nyt kuitenkin unohdetaan näyttelyt 5.12 asti, sitä ennen kyllä käydään vähän trimmaamassa ugg-bootseja muistuttavaa karvapehkoa pois, mutta muuten keskitytään maalaiselämään ja rentoutumiseen. Lähdemme nimittäin maalle viikoksi rentoutumaan ja oravia jahtaamaan! Laittelen tänne kuvia kun saan ne siirrettyä koneelle.

Talvisia terveisiä! Osa II

2009-11-11T01:08:00.000+02:00

Talven toinen kolmea tuntia pidempään maassa pysynyt lumi on tullut. Sisusta kehkeytyi varsinainen lumipeto, vaikka arvelin ensin neidin lyövän liinat kiinni ovella ja kieltäytyvän menemästä ulos ennen kuin kevätaurinko taas paistaa.

Keväästä puheen ollen, en olekkan kirjoittanut blogiin mitään Sisun ensihetkistä kotona. Öisiltä meteleiltään Sisu oli huomattavasti hiljaisempi kuin kolme viikkoa putkeen sänkyni tai makuuhuoneeni ovella ulvonut Räyhä. Tietyllä tavalla helpompi luonne kuin Räyhä, mutta omalla naismaisella tavallaan kuitenkin välillä varsinainen jäärä.

Räyhä kun usein parin vastaväitteen jälkeen tyytyi kohtaloonsa ja antoi asian olla, Sisu ensin huusi, sitten kokeili salaa uudelleen, jäi kiinni ja kiukutteli kohtaloaan jälleen siirtyen sitten tuhokohteen tilalle tarjottuun esineeseen. Myös inhottavaan pantaan tottuminen meni kauemmin kuin Räyhältä, koska tyttö päätti vain maata maassa, ehkä tuo kapistus sillä lähisi pois.

Kynsiä leikatessa tilanteesta koitettiin päästä huutamalla järkyttävissä desipeleissä. Jos Räyhälle piti kertoa asiat 100 kertaa, Sisulle on täytynyt tehdä säännöt selviksi noin 150 kertaa. Sisun mielestä asia on niin että koska hän on nainen hänen ei tarvitse tehdä niin kuin muut haluavat.

Luonteeltaan Sisu on kuitenkin huomattavasti Räyhää rauhallisempi. Sisusta on kaiken vaivan jälkeen kehkeytynyt varsin mahtava neiti! Se on yhtä lailla sosiaalinen lintu kuin Räyhä, vaikka alkuun hieman epäilee kaikkia uusia tulokkaita. Uhkarohkeutta Sisulta ei puutu roikkuessaan itseään 10krt isomman koiran korvassa tai komentaessa tuolta luuta pois...

Räyhän kyyttämisen Tyttö aloitti välittömästi saavuttuaan, Räyhä ei kauheasti komentelusta hätkähtänyt vaan oli onnesta soikeana "Oma kaveri, mulle!". Alkuun Räyhis oli kyllä vähän mustis, Sisukas ei olisi saanut tulla mamman viereen sohvalle vaan mamman kainalo on hänen paikkansa. Räyhä on onneksi sisäistänyt sen asian että mammalla on kaksi kainaloa.

Kesä ja syksy menivät siis aika tehokkaasti maalla oleskellessa ja perusasioita opetellessa. Hetkeäkään en ole toisen russelin ottamista katunut...jos kaksi menee niin miksei kolmaskin ;> Noei, ei saa liikaa innostua, ihan heti. Ehkä vuoden tai kahden päästä.

Nyt kömmin Räyhän kanssa peiton alle flunssaa karkoittamaan. Sisukas on päättänyt yöpyä naapurin emännän (joka sattuu olemaan äitini, asutaan nykyään paritalossa heidän naapurissaan...) peiton alla.